Mitä ta­pah­tui­si maa­pal­lol­le jos kaik­ki ih­mi­set hä­viäi­sivät yh­dessä silmänräpäyk­sessä? Tätä aja­tus­leik­kiä pyö­rit­te­lee Na­tio­nal Geog­rap­hic -ka­na­val­la­kin näh­ty tie­teis­do­ku­ment­ti ka­tast­ro­fie­lo­ku­vis­ta tu­tuin vi­sua­li­soin­nein. Ydin­voi­ma­lat räjäh­te­levät, sir­ku­seläi­met vael­ta­vat kau­pun­geis­sa, ko­tieläi­met taan­tu­vat pe­doik­si ja pa­la pa­lal­ta ih­mis­ten luo­ma maail­maa mu­re­nee luon­non­voi­mien edessä. Mut­ta eikö kaik­ki tämä ole jo näh­ty aiem­min ja isom­mal­la ra­hal­la ku­vi­tet­tu­na?

Do­ku­ment­ti pyr­kii esittämään va­kuut­ta­van ai­ka­ja­nan, jol­le erinäi­set vai­heet ko­tieläin­ten näl­kiin­ty­mi­sestä pil­ven­piirtä­jien sor­tu­mi­seen ja uu­teen jää­kau­teen on is­tu­tet­tu päi­vien ja vuo­sien tark­kuu­del­la. Ai­ka­ja­nan taus­tal­la saat­taa ol­la pal­jon­kin tut­ki­mus­ta asiaan, mut­ta jos näin on, ei se ker­ron­nas­ta va­li­tet­ta­vas­ti vä­li­ty. Suu­rin osa do­ku­men­tin fak­tois­ta tun­tuu tu­tul­ta luon­to­do­ku­men­teis­ta, eikä näitä ole vai­vau­dut­tu täy­dentämään in­sinöö­ri­puo­len tietä­myk­sellä. To­ki kä­si­teltävä ai­he on sel­lai­nen et­tei siitä ke­nelläkään voi ol­la kiis­ta­ton­ta tie­toa saa­ti sit­ten oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta, mut­ta tässä pe­rus­te­lut ja joh­dan­not väis­tyvät tur­han hel­pos­ti yh­den mah­dol­li­sen ta­pah­tu­ma­ket­jun tieltä. Do­ku­ment­ti toi­mii aja­tus­leik­kinä, mut­ta tar­joi­lee lo­pul­ta liian vähän us­kot­ta­vaa tie­toa herättääk­seen oi­keas­ti aja­tuk­sia.