Lo­ka­kui­sen val­lan­ku­mouk­sen san­ka­ri, evers­ti Ser­gei Ko­tov naut­tii lä­heis­tensä seu­ras­ta maa­seu­dul­la. Rau­ha rik­koon­tuu Mis­ha-ser­kun saa­pues­sa Mos­ko­vas­ta. Ta­lon naisvä­ki pitää vir­keän nuo­ren­mie­hen seu­ras­ta evers­tin suh­tau­tues­sa hiu­kan epäi­leväm­min mie­hen yllättävään pa­luu­seen.

E­lo­ku­van juo­ni sisältää lä­hinnä lo­ju­mis­ta ja tyhjän­toi­mit­ta­mis­ta, mut­ta se kaik­ki ku­va­taan hy­vin in­ten­sii­vi­ses­ti. Ku­vien sisään on kir­joi­tet­tu pal­jon si­vis­tystä, ta­pa­kult­tuu­ria ja hyvää tah­toa. Sta­li­nin ai­ka­kau­den Neu­vos­to­liit­toa asuk­kei­neen on tus­kin mah­dol­lis­ta ku­va­ta kun­nioit­ta­vam­min.

Metsä- ja jär­vi­mai­se­mat suo­ras­taan heh­ku­vat so­sia­lis­tis­ta rea­lis­mia. Draa­ma ei jat­ku­vas­ti kan­na juo­nen­sa va­ras­sa. Tällöin ta­ri­naa kan­nat­taa ove­las­ti pii­lo­tet­tu huu­mo­ri. Oh­jaus on ta­sa­pai­nos­sa hi­taas­ta tem­pos­ta huo­li­mat­ta. Oh­jaa­ja it­se piirtää näyt­te­lemästään evers­ti Ko­to­vis­ta vah­van ka­ri­ka­tyy­rin, san­ka­rin, jo­ka ei tee it­sestään san­ka­ria työn ul­ko­puo­lel­la — tar­peet­ta.