Es­pan­ja­lais­ten suh­de Kuu­baan on jo­pa lä­hei­sem­pi kuin por­tu­ga­li­lais­ten Bra­si­liaan. His­to­ria vel­voit­taa.

Mo­ni ga­li­cia­lai­nen köyhä pää­si leivän­syrjään kau­kai­sel­la Ka­ri­bial­la, jo­pa Cast­ron isä. Nyt tun­kua oli­si toi­seen suun­taan. Il­man es­pan­ja­lais­ten tu­kios­to­ja kuu­ba­lai­nen si­ka­ri oli­si kuol­lut.

Tästä lä­hei­syy­destä kum­puaa mai­nio mu­siik­kie­lo­ku­va, jon­ka vah­voi­na tee­moi­na ovat ystä­vyys, per­he ja isän­maa.

Ka­ri­bial­la suh­tau­du­taan mu­siik­kiin kuin Van Mor­ri­so­nin mu­kaan vielä 1950-lu­vun Ir­lan­nis­sa: kaik­ki hyvä käy ja on­nis­tuu. Ka­te­go­riois­ta va­paas­ti elo­ku­va puh­kuu sou­lia, roc­kia, pun­kia ja hip­ho­pia unoh­ta­mat­ta ka­ri­bia­lai­sia juu­ria.

Kai­ken hui­puk­si es­pan­ja­lais-rans­ka­lai­ses­sa yh­teis­työssä on saa­vu­tet­tu elo­ku­va, jo­ka luul­ta­vas­ti kel­paa Fi­de­lil­le ja myös mal­til­li­sim­mil­le toi­si­na­jat­te­li­joil­le.