Vi­sa Mä­ki­nen osaa tehdä mu­kiin­me­nevää camp -e­lo­ku­vaa. Va­li­tet­ta­vas­ti Pek­ka Puupää -te­le­vi­sio­sar­ja ei jak­sa nau­rat­taa edes tuol­la mit­ta­ril­la. Le­vyl­le on tal­len­net­tu kol­me sar­jan jak­soa: Pek­ka ja Pätkä mel­kein vie­rais­sa, Pek­ka ja Pätkä lain­var­ti­joi­na ja Pik­ka­rai­nen ra­kas­tuu.

Ku­va on sur­keaa, ra­keis­ta vhs -ta­soa, pin­nal­la on pal­jon ros­kaa. Ää­ni­rai­ta ko­hi­see tuu­len mu­ka­na ja pu­he se­kaan­tuu. Mo­lem­mis­ta etu­kaiut­ti­mis­ta pus­kee ko­vas­ti ident­ti­siä ää­niä. Efek­tit ovat yli­ko­ros­tet­tu­ja. Komp­res­soi­ma­ton mu­siik­ki sho­kee­raa jo­pa 1980-lu­ku­lai­ses­sa mit­ta­kaa­vas­sa. Lisä­ma­te­riaa­li­na on nähtä­vissä van­ha tut­tu Vi­sa Mä­ki­nen -do­ku­ment­ti. (VA)