B­ru­ce Wil­li­sin fil­mog­ra­fian tie­tei­so­suus yltää laa­jaan skaa­laan. Toi­ses­sa päässä ko­mei­lee 12 api­naa. Pah­nan­poh­jim­mai­senä lepää sit­ten Vi­ce.

Pe­li­teol­li­suus, ka­si­not ja ilo­ta­lot on näppäräs­ti yh­dis­tet­ty sa­mak­si toi­mia­lueek­si jos­sain lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa jo­pa niin pitkäl­le, että Vi­ce-yh­tiön mak­sa­mat ve­rot kat­ta­vat puo­let suur­kau­pun­gin bud­je­tis­ta. Ih­mismäi­set ro­bo­tit mah­dol­lis­ta­vat kaik­ki mie­li­teot pik­ki­tuh­mis­ta kolt­to­sis­ta ai­na mie­li­puo­li­siin hir­mu­te­koi­hin.

Vi­ce on sy­nop­sin­sa pe­rus­teel­la yh­dis­telmä Wes­tworl­dia, Bla­de Run­ne­ria, St­ran­ge Day­sia ja A.I:­ta. Ikävä kyllä se ei kui­ten­kaan ole mitään näistä, sillä se on kur­sit­tu ko­koon niin köm­pelös­ti, että sen kat­so­mi­nen mei­naa jäädä mon­ta ker­taa kes­ken. Pa­hin­ta ko­ko pa­ke­tis­sa on kä­sittämätön mökä­mu­sa, jol­la ryy­di­tetään mie­letöntä am­mus­ke­lua.