Ian Hun­ter Ban­din Wel­co­me to Club -li­veal­bu­mi (1980) oli Mott the Hoop­les­ta tu­tun rock­le­gen­dan uran ko­ho­koh­tia siinä missä vii­si vuot­ta aiem­min jul­kais­tu en­simmäi­nen soo­lo­le­vy, jon­ka sven­gaa­val­la rok­ki­kom­pil­la va­rus­tet­tu hit­ti On­ce Bit­ten Twi­ce Shy nou­si lis­toil­le. Mick Ron­son oli Mot­tin kuo­le­man­suu­del­ma bän­din vii­mei­sinä het­kinä, mut­ta Hun­te­rin soo­lou­ral­le hän oli pe­rin tär­keä toi­mi­ja.

Ron­son nou­si ki­ta­ra­san­ka­rik­si Da­vid Bowien Zig­gy Star­dus­tin (1972) dy­naa­mis­ten ja jy­kevä­soun­dis­ten rif­fiensä an­sios­ta vuon­na 1972. Hun­te­rin kans­sa su­jui myös pe­rin­tei­sem­pi rock ‘n ‘ roll ku­ten bän­din The Sha­dows -a­loi­tu­sints­ru­men­taa­li F.B.I. osoit­taa. Se oli Hun­te­ril­le ja Ron­so­nil­le kuin Pi­pe­li­ne John­ny Thun­der­sil­le.