Seitsemän rohkeata miestä tuo mieleen filosofisen kysymyksen: Oliko muna ennen kanaa?
Seitsemän rohkeata miestä tuo mieleen filosofisen kysymyksen: Oliko muna ennen kanaa? Elokuvallinen ikiliikkuja tämä tarina joka tapauksessa on. Akira Kurosowa halusi siirtää lännenelokuvien muotokielen japanilaiseen samuraitarinaan Seitsemässä samuraissa (1954). Ympyrä sulkeutui ensimmäisen kerran jo muutaman vuoden jälkeen, kun John Sturges loi oman lännenversionsa.
Näin ollen onkin jo tullut painetta tehdä vuoden 1960 elokuva uusiksi. Miten siinä onnistuttiin? Lyhyesti sanottuna ainakin minä viihdyin. Hyllyyn tämä ei kuitenkaan taida jäädä. Toteutus tuo mieleen Tex Willer –sarjakuvat, joihin aikoinaan surutta lainattiin juoniaihioita elokuvista. Silti ne jäävät kokoelmiini.
Missä sitten on ero? Jos tätä elokuvaa vertaa esimerkiksi italialaiseen lännenviihteen perinteeseen, niin se oli persoonallisempaa. Niin oli myös Kurosawan näkemys. Jo Sturgesin ottama kopio alkoi haalistua. Viimeisen version kunniaksi on sanottava, ettei värikasettia tarvinnut vielä vaihtaa, mutta lähellä se oli hyvästä kastista ja varsinkin mielenkiintoisesta konnasta (Peter Sarsgaard) huolimatta. Ehkäpä tarina on liian ennalta-arvattava, vaikka kliseitä rikkoen yritetäänkin pyristellä.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ekstroihin on tallennettu kahdeksan pienoisdokumenttia. (PS)