Kan­sainvä­li­sen po­li­tii­kan kentäl­le mah­tuu ai­na muu­ta­ma to­del­li­nen per­so­na non gra­ta. Me­dian nos­taes­sa taus­ta­vai­kut­ta­jia esiin, re­pub­li­kaa­nien ri­veissä näitä epä­toi­vot­tu­ja mul­ke­roi­ta on tun­ne­tus­ti ol­lut hel­poim­min ha­vait­ta­vis­sa. Vii­me vuo­si­kym­me­ninä eräs ni­mi on täyttä­nyt nämä vaa­ti­muk­set toi­sia pa­rem­min.

Dick Che­neyn ura yh­dys­val­ta­lai­sen po­li­tii­kan tär­keim­missä huo­neis­sa al­koi Do­nald Rums­fel­din hen­kilö­koh­tai­se­na juok­su­poi­ka­na. Mo­nien ka­ma­rien kaut­ta Che­neystä kas­voi var­si­nai­nen ame­rik­ka­lai­sen po­li­tii­kan ta­ka­pi­ru, jon­ka nä­kymätön kä­denjäl­ki pai­nau­tuu synkkänä mo­nen his­to­rial­li­sen ta­pah­tu­man yh­tey­teen.

Vi­ce ku­vaa to­del­li­sen val­lan hal­ti­jaa ko­ko tämän uran ajan. Jämäkäs­ti ra­ken­net­tu elämä­ker­ta ot­taa tark­kai­le­van, mut­ta var­sin asen­teel­li­sen näkö­kul­man. San­ka­ri­ta­ri­naa ei ra­ken­nu. Che­ney to­sin tun­tuu naut­ti­van niin ase­mas­taan kuin mai­nees­taan.

T­he Big Short -oh­jaa­ja Adam Mc­Kay jat­kaa kan­taaot­ta­van yh­teis­kun­nal­li­sen puo­li­fik­tion pa­ris­sa an­taen kieh­to­van ku­van ame­rik­ka­lai­sen val­ta­pe­lin taus­toil­ta. Hen­kilö­ku­vaa ava­taan epä­po­liit­tis­ten nuo­ruu­den­ta­kau­mien kaut­ta. Ote on ame­rik­ka­lai­seen ta­paan laa­du­kas ja mas­sii­vi­nen, an­toi­sal­la koo­mi­sel­la twis­tillä.

Kah­dek­san Os­car-pal­kin­toeh­dok­kuut­ta kaa­pan­nut Vi­ce — val­lan oi­keat kas­vot nähdään poh­joi­sis­sa elo­ku­va­teat­te­reis­sa tam­mi­kuus­ta 2019 al­kaen. (VA)