G­raa­fik­ko ja sar­ja­ku­va-ak­ti­vis­ti Pent­ti Nuor­ti­mo ta­pa­si Hergén eli Geor­ges Ré­min Brys­se­lissä 1970-lu­vun puo­les­sa vä­lissä ja te­ki haas­tat­te­lus­ta si­vun ju­tun Ka­le­vaan. Ou­lun sar­ja­ku­va­seu­ran muut pe­rus­ta­jajä­se­net hy­ri­sivät tyy­tyväi­syy­destä. Brys­se­lin tu­liai­siin kuu­lui myös näy­tel­lystä Tint­ti-e­lo­ku­vas­ta teh­ty ku­va­kir­ja.

Täy­tyi odot­taa kol­me­kym­mentä vuot­ta en­nen kuin pys­tyin nä­kemään, mil­lai­nen tämä näy­tel­ty Tint­ti oli­si. Uu­det DVD-lai­tok­set omal­ta osal­taan ker­to­vat, mik­si näitä ei kos­kaan näh­ty Suo­men teat­te­reis­sa. To­teu­tus on köm­pelöä ja hu­tais­tua, eli ai­van tois­ta kuin piirtäjä­mes­ta­rin omat sar­ja­ku­vat.

Tint­ti ja si­ni­set ap­pel­sii­nit (1964) ja Tint­ti ja me­ri­ros­vo­jen aar­re (1961) ku­vaa­vat maail­maa, jo­ka on hie­man nyrjähtä­nyt ja vie­ras al­ku­peräi­siin sar­ja­ku­viin ver­rat­tu­na. Mi­lou­kin tun­tuu kuin huu­ma­tul­ta.

Me­ri­ros­vo­jen aar­re ei viit­taa toi­sen maail­man so­dan to­del­li­suu­den­pa­koa ku­van­nee­seen Rak­ham Pu­nai­sen aar­re –­sar­ja­ku­vaan. Se on klas­sik­ko, kun näy­tel­lyt Tin­tit jäävät ru­tiköyhän mie­hen Jac­ques Ta­tik­si. Kan­nat­taa en­nem­min hank­kia sar­ja­ku­vat uu­si­na ko­va­kan­ti­si­na al­bu­mei­na (O­ta­va).