”O­mis­ta­mi­nen on vä­ki­val­taa”. Näin ajat­te­li­vat teek­ka­ri­taus­tai­set elo­ku­va­te­kijät 1970-lu­vun tait­tees­sa Suo­men Ta­pio­las­sa.

Jyrkkä tuo­mio, mut­ta ai­na­kin omis­ta­mi­nen tuo kai­ken­lais­ta vai­vaa ja har­mia oli ky­se sit­ten sen hank­ki­mi­ses­ta (hyökkäys) tai hal­lin­nas­ta (puo­lus­ta­mi­nen).

Ai­he oli ajan­koh­tai­nen, kos­ka mai­non­ta al­koi muut­tua eks­pan­sii­vi­ses­ti va­paa-a­jan lisään­tyessä ja pus­kies­sa me­dian mer­ki­tystä ää­rim­mil­leen. En­ti­sestä yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ee­tok­ses­ta siir­tyt­tiin pörs­siyh­tiöi­den tu­los­ta­vot­tei­den mää­rit­te­lemäk­si mie­li­val­lak­si.

Pak­kas­vir­ran oh­jaus ker­too hen­ki­ses­ti ha­joa­vas­ta va­lo­ku­va­mal­lis­ta, jo­ka ko­kee mai­nos­maail­man tyh­jyy­den pe­rin konk­reet­ti­ses­ti, vaik­ka keik­kuu­kin suo­rit­ta­val­la puo­lel­la.

Oh­jaa­ja on häi­rit­sevässä mää­rin ris­to­jar­va­mai­nen. Kai­ken lisäk­si leik­kaa ja lii­maa –­ta­paa oli käyttä­nyt Alf­red Döb­lin 1920-lu­vun lo­pul­la ro­maa­nis­saan Ber­lin Ale­xan­derp­latz, jos­sa mai­nos­teks­teillä luo­tiin oi­val­ta­via miel­leyh­ty­miä. Mo­der­nis­tit ryöstö­vil­je­lijät ko­ko il­mai­su­muo­don jo 1950-lu­vul­la. Mai­nos­ten nos­to osak­si näy­telmäe­lo­ku­vaa on tässä ta­pauk­ses­sa mie­lestä­ni suo­ras­taan lai­nat­tu The Who Sell Out LP:ltä. Eli ei oi­kein enää up­poa.

Se tun­nus­tus on kui­ten­kin an­net­ta­va, että en muis­ta kuul­lee­ni var­hem­mas­sa elo­ku­vas­sa ny­kyään niin yleistä il­mai­sua ”­hais­ta vit­tu”. Fuck-sa­nan käyttö al­koi ang­lo­sak­si­ses­sa elo­ku­vas­sa vain muu­ta­maa vuot­ta aiem­min (Jo­seph St­ric­kin Odys­seus?).