A­se­tel­ma on kuin metsä­kau­hun raa­ma­tus­ta: neljä nuor­ta ka­noot­ti­ret­kellä tun­te­mat­to­man luon­non kes­kellä. Hen­ki­ses­ti epä­ta­sa­pai­noi­nen Mad­de (Fe­li­ce Jan­kell) sin­nit­te­lee mie­lia­lalääk­kei­den va­ras­sa. Jo osal­lis­tu­mi­nen ret­kel­le on voit­to.

Rus­kan vä­rit ko­ris­ta­vat la­vas­teet metsän kau­huil­le. Mad­den päivä­kir­ja­teks­tit luo­vat uh­kaa taus­tal­le, pa­teet­ti­nen ru­no­mai­se­ma on tei­ni­ma­sen­nus­ta klas­si­sim­mil­laan. Lii­ku­taan pa­teet­ti­suu­den ää­ri­ra­joil­la, var­sin­kin tuo­tan­non ol­les­sa kau­huun kal­lel­laan. Van­ho­ja trau­mo­ja avail­laan, nyt kun ai­kaa­kin on. Jon­kin­lai­nen kol­miod­raa­ma kek­sitään vaik­ka vä­ki­sin.

Mag­nus Hed­ber­gin toi­nen oh­jaus­työ sisältää har­ras­te­li­jae­lo­ku­va­mai­sia ele­ment­tejä, se on kuin tai­de­kou­lun päättö­työ. Vi­suaa­li­nen lop­pu­tu­los lai­naa liiak­si esi­ku­vil­taan. Draa­man kan­nal­ta kiin­nos­ta­vin näkö­koh­ta, vä­ki­val­lan kul­keu­tu­mi­nen su­ku­pol­vel­ta seu­raa­val­le, oli­si ol­lut te­hok­kaam­paa to­teut­taa jos­sain toi­ses­sa ympä­ristössä. Telt­ta­kau­hu­ku­vas­ton kes­kellä, yh­ty­miä mie­lessä on mah­do­ton­ta väl­tellä. To­del­lis­ta jän­ni­tyk­sen il­ma­pii­riä ei pää­se syn­tymään, kau­hue­le­ment­tien ol­les­sa pääo­sin sisäi­siä.

Rak­kaut­ta & Anar­kiaa –oh­jel­mis­toa 2015. (VA)