Coe­nin vel­jes­ten tuot­ta­ma kym­me­no­sai­nen mi­ni­sar­ja ot­taa in­noi­tuk­sen­sa al­ku­peräi­seltä elo­ku­val­ta ja vetää kat­so­jan mu­kaan­sa 9 tun­nin lu­mi­sel­le vael­luk­sel­le, jo­ka tun­tuu jo­kai­sen mi­nuu­tin ajan yhtä tuo­reel­ta ja is­kevältä kuin pa­ri­tun­ti­nen esi­ku­van­sa. Al­ku­teks­tien mai­nos­ta­ma to­si­taus­ta on po­tas­kaa, mut­ta tästä huo­li­mat­ta sar­ja luo upean is­kevän ja to­den­tun­tui­sen ta­ri­nan pik­ku­kau­pun­gin lä­pi pyyhkäi­sevästä pa­huu­des­ta.

Pik­ku­kau­pun­gin omin­ta­keis­ta char­mia — ja sen al­le vi­ri­tet­tyä otol­lis­ta ala­ku­loi­suut­ta — hyö­dyntävä ta­ri­na on­nis­tuu kul­ti­voi­maan kou­kut­ta­van fi­lo­so­fi­sen il­ma­pii­rin, jos­sa ta­ri­nan yli­luon­nol­li­suut­ta lä­hes­tyvä pa­his (Bil­ly Bob Thorn­ton) ja tämän imuun jou­tu­nut ta­vis (Mar­tin Free­man) tun­tu­vat elä­viltä ja synkän ker­to­muk­sen as­teit­tai­nen es­ka­loi­tu­mi­nen us­kot­ta­val­ta. Hil­lit­ty, hal­lit­tu ja lä­peensä kou­kut­ta­van oma­laa­tui­nen jännä­ri.

Sar­jan toi­nen kau­si ei tu­le jat­ka­maan tämän kau­den ta­pah­tu­mis­ta, vaan sar­jan luo­ja Noah Haw­ley ha­luaa suun­nat­ta kat­seen­sa uu­siin hah­moi­hin ja uu­sin ta­ri­noi­hin. Hu­hu­jen mu­kaan toi­nen kau­si saat­taa kui­ten­kin ai­na­kin si­vu­ta tässä mai­nit­tu­ja vuo­den 1979 ta­pah­tu­mia Sioux Ci­tyssä.