Ei täl­le mitään Os­ca­re­ja jael­la, mut­ta nau­rat var­mas­ti ve­det sil­missä. Tätä on kat­sot­tu per­he­pii­rissä usei­ta ker­to­ja, ja vii­mek­si jo­pa te­le­vi­sion epä­tark­ka­na lä­he­tyk­senä keväällä 2008.

Päättö­mintä elo­ku­van­te­koa mitä on kos­kaan näh­ty. ”E­lo­ku­va elo­ku­vas­sa” -fil­mi, jo­ka an­toi uut­ta pot­kua Ed­die Murp­hyn ural­le. Myös Ste­ve Mar­tin on hyvässä ve­dos­sa.

Mar­tin kä­si­kir­joit­ti it­sel­leen roo­lin oh­jaa­ja­na, jo­ka ku­vaa toi­min­tae­lo­ku­vaa ko­ko hom­mas­ta au­tuaan tietämättömästä Murp­hys­ta mai­hin, jot­ka eivät kun­nioi­ta te­kijä­noi­keuk­sia.

Mi­ten Ro­ger Cor­man ei tätä kek­si­nyt? Pal­jon elo­ku­va­viit­tauk­sia. Yk­si koh­taus ta­pah­tuu Grif­fit­hin ob­ser­va­to­rios­sa, jos­sa ku­vat­tiin Nuor­ta ka­pi­nal­lis­ta. Viit­teitä Get Shor­tyyn, Dawn of the Dea­diin, Ro­bert Rod­ri­que­ziin, Hong Kong -gen­reen ja mo­neen muu­hun. Lop­pu­koh­taus soi John­ny Ri­ver­sin ”­Sec­ret Agent Ma­nin” tah­tiin. Tämä on Murp­hyn suur­ta juh­laa ja pa­nee Jac­kie Cha­nin kal­peak­si. Haus­kaa pii­saa.