Su­per­san­ka­ri­lo­ru ete­nee ste­reo­na mie­hen ja mörön vie­dessä ta­pah­tu­mia, ja yh­teistä krop­paa, vuo­ro­ve­doin. Oi­keas­taan ky­se on ste­reon si­jaan elo­ku­van ja sen kom­ment­ti­rai­dan vuo­rot­te­lus­ta kun ta­ri­nan san­ka­ri ei oi­kein osaa kos­kaan ol­la yhtä mieltä kai­ken nar­ra­tii­vin suun­nas­ta.

Jat­ko-o­sa hu­vit­taa kah­den rin­ta­man juok­su­tuk­sel­laan ja omin­ta­kei­sel­la ot­teel­laan, jo­ka näyttää mitä ta­pah­tui­si jos su­per­san­ka­rin var­jo­na eläi­si vä­ki­val­tai­nen ja suo­ra­pu­hei­nen psy­ko­paat­ti. Haus­kan­pi­to ja ry­mis­te­ly paik­kaa­vat ta­ri­nan tar­vet­ta.

Tällä ker­taa oh­jaa­jan pui­kois­sa is­tuu pa­rem­min mm. Klonk­ku­na tun­net­tu An­dy Ser­kis, jo­ka pitää ral­lin­sa viih­dyttävän vet­reänä ja aja­tuk­sil­taan yk­sioi­koi­se­na. Ehkäpä mie­hellä on ol­lut tässä aiem­pien roo­lien tun­ne­poh­din­to­jen jäl­jiltä useam­pi­kin oma aja­tus sop­paan sot­ket­ta­va­na. Näin jäl­kikä­teen Ve­no­min liik­keissä voi hy­vin ku­vi­tel­la nä­kevänsä ri­pauk­sen Ser­ki­sin ke­hon­kie­lestä.