Epäi­lin kyllä, voi­si­ko tämä ol­la haus­ka. Mut­ta on se. Täl­lai­seen ar­vioon pää­see pian en­simmäi­sen var­tin ai­ka­na.

Jo elo­ku­va­ver­sioon­sa eden­nyt Klov­ni ker­too kah­des­ta hy­vin­voi­vas­ta tans­ka­lais­ka­ve­ruk­ses­ta, jot­ka luo­vat uraa ti­vo­li­hom­mis­sa eli kai­ke­ti elävän ku­van pa­ris­sa, aja­vat uu­sia mer­su­ja, pelkäävät avo­vai­mo­jaan ja pitävät Fred Per­ryn pi­kee­pai­dois­ta. Vai­kut­taa hyvältä. Mut­ta toi­sin on, sillä Frank (F­rank Hvam) jou­tuu jat­ku­vas­ti pöy­ris­tyttä­viin ti­lan­tei­siin, mitä hän sit­ten päättää­kin tehdä.

Sar­jan tun­na­ris­sa ker­ro­taan kai­ken pe­rus­tu­van to­del­li­suu­teen. Ky­seessä ei ole edes ku­lu­nut vit­si, sillä juu­ri tästä tai­taa ol­la ky­se. Tai­ta­vas­ti kä­si­kir­joi­te­tut jak­sot ovat pähkä­hul­lu­ja, mut­ta kään­teet on luul­ta­vas­ti saa­tu keräämällä ko­koon kau­pun­ki­le­gen­do­jen lisäk­si myös mo­nil­le sat­tu­nei­ta no­lo­ja ti­lan­tei­ta.

Vai­ku­tus­ta lisää se, että kak­sik­ko ta­val­laan näyt­te­lee it­seään. Mies­ten tv-roo­lei­hin vii­ta­taan jat­ku­vas­ti. Me­ta­ta­so yh­tyy to­del­li­suu­teen.

K­lov­nin on sa­not­tu muis­tut­ta­van Jäitä hat­tuun –­sar­jaa, mut­ta ta­sol­taan se on vielä­kin pa­rem­pi. Mr. Bean on saat­ta­nut an­taa vai­kut­tei­ta, mut­ta Klov­ni pyr­kii kar­ri­koi­maan mah­dol­li­sim­man vähän, jot­tei rea­lis­ti­nen tun­nel­ma ka­toa. Al­ku­peräi­nen Of­fi­ce tu­lee mie­leen siitä, että kat­so­ja sa­mas­tuu ja ko­kee myötähä­peää. Toi­sin sa­noen vä­littää hen­kilö­hah­mois­ta.