Ti­ta­ni­cia ra­ken­ta­val­le te­la­kal­le si­joit­tu­va mi­ni­sar­ja seu­raa lai­van tai­val­ta pa­pe­ril­ta neit­syt­mat­kal­leen, mut­ta pääo­sas­sa ovat tek­nii­kan ja his­to­rian si­jaan il­mei­sen fik­tii­vi­set hah­mot. Lai­van­ra­ken­nus an­taa draa­mal­le mie­len­kiin­toi­set ku­lis­sit ja pai­koin ki­vas­ti lisä­maus­tet­ta mm. teräk­sen tes­tai­lun, ki­vi­hii­len et­sinnän ja työ­voi­man sump­lin­nan kaut­ta. Lo­pul­ta tässä on kui­ten­kin yhtä pal­jon lai­van­ra­ken­nus­ta kuin val­mis­ta­lon os­ta­mi­ses­sa ta­lon­ra­ken­nus­ta.

Kaik­kien Ti­ta­ni­cin tek­nii­kaa ja koh­ta­lon­het­kiä ruo­ti­vien do­ku­ment­tien jäl­keen ker­ron­nan draa­ma­hen­ki­syys pistää silmään, mut­ta ei huo­nol­la ta­val­la. Näyt­te­lijä­kaar­ti on sym­paat­ti­nen, hah­mot on luo­tu jou­he­vas­ti ja pe­rio­di­puit­teet osaa­vas­ti. Draa­man kou­ke­rot ovat osin ajat­to­man yleispä­te­viä juon­tei­ta kil­pa­ko­si­jois­ta juo­nit­te­luun, mut­ta yk­si­tyis­koh­dat am­men­ta­vat pal­kit­se­vas­ti ajas­taan.

Mi­ni­sar­jan 12 osaa on tal­tioi­tu neljäl­le le­vyl­le.