Yli 10 200 arvostelua
Uusia arvosteluita lähes päivittäin
DVD

Amazing Journey: The Story of the Who

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2007Kesto: 120 minuuttia
Julkaisija: UniversalKuva:
Anamorfinen Anamoedinen 1.85*
Ääniraita: Dolby Digital 5.1
 
Ikäraja:
(3)
Sallittu kaikenikäisille. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 3 vuotta.
VET: 205302EAN: 5050582504750

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Elokuva

Vuo­den 1979 The Kids are al­right kä­vi jo pä­tevästä The Who –­do­ku­men­tis­ta, mut­ta Tom­my-oop­pe­ran kes­jeu­seb sä­vel­lyk­sen mu­kaan ni­met­ty Ama­zing Jour­ney me­nee vielä­kin pi­demmäl­le.

Vuo­den 1979 The Kids are al­right kä­vi jo pä­tevästä The Who –­do­ku­men­tis­ta, mut­ta Tom­my-oop­pe­ran kes­jeu­seb sä­vel­lyk­sen mu­kaan ni­met­ty Ama­zing Jour­ney me­nee vielä­kin pi­demmäl­le. Näin on var­sin­kin jos kat­soo perä perää myös elo­ku­van val­tai­sas­ta haas­tat­te­lu­ma­te­riaa­lis­ta lei­ka­tun lisä­do­ku­men­tin.
Oa­sik­sen Noel Gal­lag­her ki­teyttää bän­din ne­rok­kuu­den sii­hen, että ko­ko ne­lik­ko soit­ti soo­loa, mikä oli ja on edel­leen rock­mu­sii­kis­sa suo­ras­taan ä­lytöntä. Gal­lag­her me­nee hie­man metsään, sillä lop­pu­jen lo­puk­si ne­rok­kuus pii­li siinä, että bän­din soi­tin­vir­tuoo­sit eli ryt­mi­ryhmä (En­twist­le bas­sos­sa ja Moon rum­muis­sa) soit­ti ko­ko ajan soo­loa, mut­ta Towns­hen­din ki­ta­ra ja Dalt­reyn ää­ni loi­vat puo­les­taan komp­pia kak­si­kon luo­mal­le mo­ni­muo­toi­sel­le ää­ni­ku­dok­sel­le. Jazz­mai­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa aut­toi myö­hem­min esi­mer­kik­si Door­sia luo­maan oman, he­ti tun­nis­tet­ta­van soun­din­sa.
T­he Who oli sii­hen­kin ver­rat­tu­na ai­van oma lu­kun­sa. Soun­di pää­si oi­keuk­siin­sa vain ää­rimmäi­sen lu­jal­la soi­tet­tu­na. Pe­te Towns­hend ei oi­keas­taan ole kos­kaan ol­lut tek­ni­ses­ti mikään kum­moi­nen soit­ta­ja, minkä hän on it­se­kin myöntä­nyt, mut­ta omas­sa tyy­li­la­jis­saan hän on mes­ta­ri. Tämän joh­dos­ta hän ei ole juu­ri vie­rail­lut mui­den bän­dien pa­keil­la. Ro­ger Dalt­reyn ää­ni puo­les­taan erot­tui liik­kues­saa raa’an kä­hey­den ja kau­niin me­lo­di­suu­den vä­li­mail­la.
Towns­hen­diin pa­la­tak­se­ni, hä­nen sä­vel­lyk­sen­sa ja ly­riik­kan­sa ylit­tivät ek­sis­ten­tiaa­li­suu­des­saan kaik­ki 1960-lu­vun puo­lenvä­lin kil­pai­li­jan­sa, eikä tah­ti hii­pu­nut kuin Who’s Nex­tin ja Quad­rop­he­nian jäl­keen. Soit­ta­ja­na hän puo­les­taan erot­tui oma­peräis­ten soun­dien ja soin­tu­jen käyttäjänä. Hän oli me­lo­dis­ten osioi­den kat­kai­se­vien voi­ma­soin­tu­jen edelläkä­vijä.
Do­ku­ment­ti ki­teyttää bän­din mer­ki­tyk­sen esi­mer­kil­li­ses­ti. Har­va ki­vi jää kääntämättä, ja mu­ka­na on yllättävän­kin pal­jon uut­ta ma­te­riaa­lia. Bän­din van­ha fa­ni saat­taa to­ki pitkäs­tyä ai­ka ajoin, mut­ta juu­ri sil­loin saa­daan kuul­la ja nähdä jo­tain uut­ta ja mie­len­kiin­tois­ta.

Kuva, ääni & ekstrat

Kuvamateriaalin hajanaisuudesta huolimatta antiin voi olla tyytyväinen. Ääniraidan toisto on aika rutiininomainen. Kahdella levyllä. Toisen levyn täyttää puolentoista tunnin Six Quick Ones –dokumentti (88 min. avaa mm. ihailtavalla tavalla kunkin muusikon soittotyylin salaisuudet), leikekirjadokumentti (22 min.) ja pitkään kadoksissa ollut 1964 Railway-hotellin keikkataltiointi (8 min., soundit ja tatsi on kuin punkbändillä). Levy toimii PAL-alueilla 2-6. (PS)
09/01/2009

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy