Jo al­ku säväyttää, kun lai­tu­mel­la juok­se­vat lam­paat lei­ka­taan teh­taa­seen kii­reh­ti­viin työläi­siin. Her­rat pe­laa­vat pa­la­pe­liä, lu­ke­vat Hal Fos­te­rin Tar­za­nia ja ot­ta­vat työ­nor­jis­ta kai­ken ir­ti. Liu­ku­hih­na­työ ei ole "ny­kyai­ka­na" enää yhtä yleistä, jo­ten tätä voi kat­soa ta­hat­to­ma­na al­le­go­ria­na sähkö­pos­ti- ja kän­nykkä­saas­teen kes­kellä tem­poi­le­vis­ta tie­toyh­teis­kun­nan muu­ra­hai­sis­ta. Tek­nii­kan kääntö­puo­li tu­li myö­hem­min ylei­sek­si sci­fi-ro­maa­neis­sa. Chap­lin oli ai­kaan­sa edellä myös "I­so­ve­li val­voo" -tee­mas­sa. Mie­le­no­soi­tus­koh­tauk­ses­sa ei jää epä­selväk­si, ke­nen jou­kois­sa Char­lie sei­soi. Tämä joh­ti osal­taan maas­ta­kar­koi­tuk­seen 1950-lu­vul­la.