Yli 10 300 arvostelua
Uusia arvosteluita lähes päivittäin.
Kaikki parhaat.
Blu-ray

Apinoiden planeetta

Planet of the Apes 

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: Blu-ray
 
Vuosi: 1968Kesto: 112 minuuttia
Julkaisija: FS FilmKuva:
1080p 2.35*
Ääniraita: DTS HD
 
Ikäraja:
(15)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 15 vuotta.
VET: 76438EAN: 6438044186666

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Elokuva

Har­va elo­ku­va on kestä­nyt näin hy­vin ai­kaa val­ko­kan­kaal­ta VHS:l­le, DVD:l­le ja vih­doin BD:l­le.

Har­va elo­ku­va on kestä­nyt näin hy­vin ai­kaa val­ko­kan­kaal­ta VHS:l­le, DVD:l­le ja vih­doin BD:l­le. Terävä­piir­toi­nen ku­va ja aiem­paa selväs­ti vä­hemmän pa­kat­tu ää­ni suo­si­vat tie­tei­se­lo­ku­via, sillä par­haim­mis­to tar­joaa aja­tuk­sia herättävän tee­man­sa lisäk­si au­dio­vi­suaa­li­sen elä­myk­sen.
Mi­nul­la on Api­noi­den pla­neet­taan hen­kilö­koh­tai­nen suh­de, kos­ka isä­ni oli hy­vin in­nos­tu­nut tämän­laa­tui­ses­ta fik­tios­ta ai­na so­ta-ai­ka­na lu­ke­mis­taan Bur­rough­sin Mars-kir­jois­ta ja niitä seu­ran­nees­ta sci­fik­las­sik­ko­jen (B­rad­bu­ry, Hein­lein, Asi­mov) tul­vas­ta läh­tien.
Tähän liit­tyy per­hea­nek­doot­ti, sillä muis­tan kuin ei­li­sen päivän, kun nau­res­ke­lin seit­semän­vuo­tiaa­na kos­si­na äi­dil­le­ni, jo­ka päi­vit­te­li odot­ta­neen­sa pitkään elo­ku­viin pää­syä. Pa­luu api­noi­den pla­nee­tal­le ei luul­ta­vas­ti ol­lut nai­sen näkö­kul­mas­ta osu­vin va­lin­ta.
Pier­re Boul­len La planè­te des sin­ges (1963, Ota­van suo­men­nos jo seu­raa­va­na vuon­na) lai­nat­tiin meil­le kir­jas­tos­ta jo en­nen elo­ku­van tu­loa. Isä oli ta­pan­sa mu­kaan tuoh­duk­sis­saan kä­si­kir­joit­ta­jien te­ke­miin muu­tok­siin, mut­ta selväs­ti oli pitä­nyt nä­kemästään, kun jat­ko-o­sa­kin kel­pa­si. Charl­ton Hes­ton muis­tut­ti häntä var­sin­kin nau­raes­saan, jo­ten tällä lie­nee ol­lut myös vai­ku­tuk­sen­sa.
Muu­tok­set oli­vat kui­ten­kin jär­ke­viä. Boul­len kir­jas­sa api­nat aja­vat au­toa ja lentävät he­li­kop­te­rei­ta, pu­keu­tu­vat lii­tu­rai­taan ja polt­te­le­vat si­ka­rei­ta. Ra­hoit­ta­jat oli­vat tiu­koil­la, jo­ten tuot­ta­ja Art­hur P. Ja­cobs sai ne­ron­lei­mauk­sen siirtää ta­pah­tu­mat pri­mi­tii­vi­seen kult­tuu­riin. Sa­mal­la kir­jan sa­tii­ri­no­mai­suus häi­vy­tet­tiin, ja ti­lal­le tu­li kan­sa­lais­lii­keh­dinnän vuon­na 1968 tär­keät tee­mat ra­sis­mi, ro­tu­sor­to, pa­si­fi­mis­mi ja ta­val­laan myös eläin­suo­je­lu.
Twi­light Zo­nen –kä­si­kir­joit­ta­jan Rod Ser­lin­gin al­ku­peräi­sestä kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta säi­ly­tet­tiin tv-sar­jal­le tyy­pil­li­nen shok­ki­mai­nen lop­pukään­ne Va­pau­den­pat­sai­neen. It­se asias­sa Boul­len al­ku­peräi­nen ro­maa­ni sisäl­si tyys­tiin eri­lai­sen, mut­ta mil­tei yhtä te­hok­kaan lop­put­vis­tin, jon­ka mes­ta­ri to­teut­ti kir­jan kah­del­la vii­mei­sellä sa­nal­la.
S­ter­lin­gin te­ko­set si­la­si lo­pul­li­sen ske­na­rion kir­joit­ta­nut Mic­hael Wil­son. Hän lisä­si mu­kaan Hol­lywoo­din mus­ta­lis­ta­lai­sel­le tun­nu­so­mai­sia muis­to­ja Mc­Cart­hyn vai­nois­ta.
Lo­pul­li­nen api­na­buu­mi al­koi 1974, kun Fox ymmär­si jär­jestää ko­ko il­tapäivän Go Ape –­ma­ti­neoi­ta, jois­sa esi­tet­tiin kaik­ki sar­jan vii­si osaa. Seu­ra­si jän­nittävä sar­ja­ku­va­leh­ti, en­simmäi­nen voi­mal­li­nen oheis­tuot­tei­den tul­va ja pa­rin kau­den tv-sar­ja. Ryntä­sim­me sitä seu­raa­maan vuon­na 1975 ystävä­ni Pa­nu Hen­tilän ko­tiin, jos­sa oli vä­ri­te­le­vi­sio. On vai­kea unoh­taa en­simmäi­sen su­ku­pol­ven vä­ri­te­le­vi­sion yli­sa­tu­roi­tu­nei­ta vä­rejä ja jär­kyttä­viä pu­nai­sia sä­vyjä juu­ri api­noi­den kos­tuu­meis­sa.
Uu­si kat­san­to­ker­ta ei an­na ko­vin pal­jon uut­ta. Sitä voi kui­ten­kin ihail­la, kuin­ka ra­sis­mi kier­tyy ai­ka tiu­kal­le, sillä ky­se ei ole vain ih­mi­sen ja eläi­men eri­lai­sis­ta oi­keuk­sis­ta, vaan myös api­noi­den vä­li­sestä hie­rar­kias­ta. Oran­git ovat kuin ame­rik­ka­lai­sia kon­ser­va­tii­ve­ja, sim­pans­sit de­mok­raat­te­ja ja go­ril­lat mus­tia. Eipä ole kum­ma, että elo­ku­vas­ta tu­li ai­ka­naan hit­ti. Api­noi­den mas­kee­raus on­nis­tui niin hy­vin, et­tei ny­kypäivän kat­so­ja­kaan vie­ras­ta lop­pu­tu­los­ta.
Luul­ta­vas­ti terävä­piir­ros­ta joh­tuen nyt hu­vit­taa koh­taus en­nen pitkää ava­ruu­sun­ta, jos­sa Hes­ton polt­taa si­ka­ria. Toi­sin kuin sa­vu­ke, sehän sam­muu it­sestään. Kap­tee­ni pa­nee tum­pin rin­ta­tas­kuun­sa, mikä on hy­vin ylei­nen, pa­ha ta­pa meillä si­ka­ri­nystä­villä. Aro­mit ovat usein ai­ka hir­veitä, kun sen sy­tyttää myö­hem­min uu­des­taan. Miltähän tämä jämä oli­si mais­tu­nut, sillä Hes­ton jat­kaa sen tup­rut­te­lua 2000 vuo­den ku­lut­tua ou­don pla­nee­tan pin­nal­la!

Kuva, ääni & ekstrat

Kuva näyttää aiempaa hieman terävämmältä ja levollisemmalta DVD-laitokseen verrattuna, mutta ei mitenkään loisteliaalta. Ääniraita ei juurikaan poikkea edukseen aiemmasta DD5.1-koodauksesta. Ekstroissa kaksi kommenttiraitaa (säveltäjä Jerry Goldsmith, toisesssa näyttelijäkuntaa ilman Hestonia), triviakommenttiraita, Ansan avaruusohjelman ”esittelyfilmi” (6 min.), 41 min. dokumentit, elokuvan mittaan toimivat bonusview-dokumentit (39 min.), ylijäämäotoksia (20 min.), Nato-presentaatio (11 min.), peli, Behind the Planet of the Apes –traileri, Roddy McDowallin ottamaa mykkää kaitafilmiä (20 min,), kaksi kuvagalleriaa, tiiseri ja traileri.Elokuvan voi katsoa halutessaan apinoiden lainlaatijan lyhyellä introlla tai ilman. (PS)
10/01/2009
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy