Har­vi­nai­sen su­la­va­lin­jai­nen elämän­ker­tae­lo­ku­va mus­tas­ta jal­ka­pal­loi­li­jas­ta, jo­ka kää­rii hi­hat ylös ja vähä vähältä selättää pe­li­kentällä niin aiem­mat ennä­tyk­set kuin 50- ja 60-lu­vuil­la val­lin­neet ro­tu­ra­jat­kin. Unel­mien ta­voit­te­lu, jal­ka­pal­lo ja ra­sis­mi ovat kaik­ki elo­ku­van suu­ria tee­mo­ja, mut­ta gen­ressään har­vi­nai­sen selväjär­ki­nen ja maanlä­hei­nen kä­sit­te­ly luo­vat näistä us­kot­ta­van tuo­reen ja vähä­sii­rap­pi­sen ins­pi­roi­van ker­to­muk­sen.

Kirk­kai­den va­lo­jen, ko­los­saa­lis­ten ko­la­rei­den, pomp­pi­vien cheer­lea­de­rei­den ja ar­mot­to­mien lop­pu­tuu­le­tus­ten tyy­pil­li­ses­ti do­mi­noi­mas­sa gen­ressä tämä on suo­ra­nai­nen yllättäjä, jo­ka hal­lit­see pe­lin­ra­ken­ta­mi­sen, jän­ni­tyk­sen ja huu­mo­rin — ja on­nis­tuu vieläpä muu­ta­mal­la sa­nal­la fi­lo­so­foi­maan ke­hi­tyk­sestä su­ku­pol­vien yli il­man ta­hat­to­mia nau­ru­ref­lek­sejä. Suu­rin kii­tos kuu­luu sym­paat­ti­sil­le hah­moil­le, mut­ta myös tyys­tin il­man su­van­to­ja ete­neväl­le ja lois­ta­vas­ti mo­ment­tin­sa säi­lyttäväl­le ker­ron­nal­le.