Yli 10 400 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

The Artist

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2011Kesto: 100 minuuttia
Julkaisija: ScanboxKuva:
1.33
Ääniraita: Dolby Digital 5.1
 
Ikäraja:
(7)
Kielletty alle 7-vuotiailta. Täysi-ikäisen seurassa elokuvan saa esittää enintään kaksi vuotta nuoremmalle.
  EAN: 5706136380300

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Scanbox) ellei toisin mainita.

Kuvat

Ohjaajan vaimo Bérenice Bejo esittää nousevaa äänifilmin tähteä
Ohjaajan vaimo Bérenice Bejo esittää nousevaa äänifilmin tähteä
Penelope Ann Miller laiminlyödyn vaimon roolissa
Penelope Ann Miller laiminlyödyn vaimon roolissa
Mykän kauden stara Valentin huomaa yhdessä yössä olevansa historiaa
Mykän kauden stara Valentin huomaa yhdessä yössä olevansa historiaa
John Goodman
John Goodman

Elokuva

T­he Ar­tist -­fil­missä ää­nie­lo­ku­va val­taa Hol­lywoo­din teh­den työttömäk­si mykkä­fil­min täh­den.

T­he Ar­tist -fil­missä ää­nie­lo­ku­va val­taa Hol­lywoo­din teh­den työttömäk­si mykkä­fil­min täh­den. Myö­hem­piä il­mai­sul­li­sia kään­ne­koh­tia oli­vat vä­rin voit­to­kul­ku ja laa­ja­kan­gas. Mut­ta vas­ta ny­kyi­sin käyn­nissä ole­va di­gi­taa­li­nen val­lan­ku­mous, jos­sa fil­mip­ro­jek­to­rit ovat hä­vin­neet teat­te­reis­ta, on ver­rat­ta­vis­sa mykkä­fil­min koh­ta­loon.
E­lo­ku­van al­ku­kym­me­nil­le kur­kot­ta­va The Ar­tist on siis mitä ajan­koh­tai­sin. Eräs elo­ku­van muo­to al­kaa ol­la ka­toa­vaa kan­san­pe­rin­nettä meidän­kin ai­ka­nam­me.
Alf­red Hitch­coc­kin Ver­ti­gon (1958) äs­kettäin 77 vuot­ta täyttä­nyt täh­ti Kim No­vak pa­has­tui The Ar­tist -e­lo­ku­van mu­sii­kin käytöstä. Mykkä­fil­mi­pas­tis­sin lo­pus­sa soi kat­so­jan tun­tei­ta au­to­maat­ti­ses­ti lypsävä Ver­ti­gon rak­kaus­tee­ma. Rans­ka­lai­soh­jaa­ja Mic­hel Ha­za­na­vi­cius käyttää Ber­nard Herr­man­nin klas­sik­kosä­ve­liä omiin tar­koi­tuk­siin­sa.
Mu­sii­kin uu­siokäyttöä ei ole mie­lekästä kieltää. Mut­ta siinä No­vak on oi­keas­sa, että The Ar­tist no­jaa lii­kaa esi­ku­viin. Ha­za­na­vi­ciuk­sen it­sensä kir­joit­ta­mas­ta ta­ri­nas­ta ei pal­jon jäi­si jäl­jel­le, jos tai­ta­vat mut­ta ir­ral­li­set viit­tauk­set mus­ta­val­koe­lo­ku­van his­to­riaan jättäi­si pois.
T­he Ar­tist pal­kit­tiin Os­ca­reil­la par­haas­ta elo­ku­vas­ta ja oh­jauk­ses­ta, miespääo­sas­ta, al­ku­peräis­mu­sii­kis­ta ja pu­vus­tuk­ses­ta. Fil­mi on ul­ko­maa­lai­sen rak­kaus­kir­je Hol­lywoo­din pe­rin­teil­le. Se ei voi­nut ol­la hi­ve­lemättä Yh­dys­val­tain elo­ku­va-a­ka­te­mian it­se­tun­toa.
T­he Ar­tist osaa viih­dyttää. La­vas­tuk­set ja pu­vut ovat per­fek­tejä. Jo­kai­nen otos on kuin muis­tu­ma klas­si­kos­ta, jon­ka ni­mi ei ihan he­ti tu­le kat­so­jan kie­len pääl­le. The Ar­tist ei kui­ten­kaan lai­naa vain mykkä­fil­meistä, vaan myös ää­nie­lo­ku­vis­ta ja jo­pa mu­si­kaa­leis­ta.
Jean Du­jar­din esittää val­loit­ta­vas­ti Geor­ge Va­len­ti­nia, it­se­tyy­tyväistä miestäh­teä. Näyt­te­lijä uh­kuu ilo­luon­tois­ta, pidäk­keetöntä ener­giaa, sa­man­lais­ta kuin mykän kau­den san­ka­ri Doug­las Fair­banks tai tans­si­ne­ro Ge­ne Kel­ly. Mo­lem­mat ovat Va­len­ti­nin esi­ku­via seik­kai­lu­fil­mien ja mu­si­kaa­lien kaut­ta. Rat­kai­su on sil­ti ou­to, sillä sekä Fair­banks että Kel­ly py­syivät hui­pul­la ko­ko uran­sa. Va­len­ti­nin koh­ta­lo muis­tut­taa enemmän un­ho­laan vai­pu­nut­ta John Gil­ber­tiä. Mut­ta Va­len­ti­nin koh­dal­la täh­den him­me­ne­mi­nen pan­naan ko­ko­naan yl­pey­den piik­kiin. Va­len­tin hal­vek­sii ääntä ja pitäy­tyy my­kissä fil­meissä it­se­pin­tai­suut­taan.
To­del­li­suu­des­sa mykän fil­min täh­tien urat kat­ke­si­vat usein sii­hen, et­teivät heidän ää­nensä so­pi­neet heistä syn­ty­nee­seen val­ko­kan­ga­si­ma­goon. Mui­ta­kin syitä oli suo­sion ja/­tai tai­teel­li­sen ta­son las­kuun. Sel­lai­sia, ku­ten al­ko­ho­lis­mi tai tuo­tan­to-o­lo­suh­tei­den muut­tu­mi­nen stu­dio­mai­sem­mik­si, jol­loin it­senäi­sistä täh­distä ja oh­jaa­jis­ta teh­tiin iso­jen fil­miyh­tiöi­den palk­ka­ren­kejä.
T­he Ar­tis­tis­sa Va­len­ti­nin ta­ri­na muut­tuu kiin­toi­sak­si vas­ta saa­des­saan tum­mia sä­vyjä. Va­len­tin me­nee muo­dis­ta yh­dessä yössä. Kun mie­hen täh­ti las­kee, hä­nen ihas­tuk­sen­sa Pep­py Mil­ler nou­see hui­pul­le uu­te­na löytönä. Juo­ni mu­kai­lee Täh­ti on syt­ty­nyttä siinä missä mui­ta­kin klas­sik­ko­ja men­nen tul­len ja pa­la­tes­sa. Oh­jaa­jan vai­mo Bé­re­ni­ce Be­jo on Pep­py Mil­le­rinä yk­si­pui­nen ja vai­su, ken­ties kä­si­kir­joi­tuk­sen lai­min­lyön­neistä joh­tuen: Pep­py ei saa fil­miltä niin pal­jon huo­mio­ta kuin Va­len­tin.
Sat­tu­vaa elo­ku­vas­sa on ora­van­pyörän vi­sua­li­soin­ti ih­mi­siä ah­mi­va­na por­taik­ko­na. Hol­lywoo­din unel­ma­teh­das rin­nas­tuu Fritz Lan­gin Met­ro­po­lik­sen or­ja­työ­lai­tok­seen. Met­ro­po­lis teh­tiin se­kin The Ar­tis­tin ta­pah­tu­ma­vuon­na 1927. Sat­tu­man­va­rai­sia taas ovat tyy­li­lai­nat kaik­kien klas­sik­ko­jen äi­distä, Ci­ti­zen Ka­nes­ta (1941). Pro­jek­to­rin va­lo­kii­lat kat­se­lus­tu­dion hä­myssä ja Va­len­ti­nin ra­pau­tu­van avio­lii­ton ase­tel­mat va­ras­te­taan Wel­le­siltä. Va­len­ti­nin lai­min­lyö­tynä vai­mo­na Pe­ne­lo­pe Ann Mil­ler on­nis­tuu, vaik­ka koh­tauk­set ovat pie­niä.
Va­len­ti­nin eläin­lem­mik­ki on haus­ka muis­tu­ma Wil­liam Powel­lin ja Myr­na Loyn Pettävä var­jo –­dek­ka­ri­ko­me­diois­ta 30-lu­vul­ta (ää­nie­lo­ku­via ne­kin).­Nii­den yh­dek­si täh­dek­si As­ta-koi­ra nou­si tem­puil­laan. Al­ku­jak­sos­sa Va­len­ti­nin koi­ran var­jo por­tai­kos­sa tuo leik­kisäs­ti mie­leen myös Tour­neu­rin Kis­saih­mi­set (1942).
Ha­za­na­vi­cius ha­vain­nol­lis­taa mykkä­fil­min täh­den krii­siä var­sin ne­rok­kaas­ti. Pai­na­jai­su­nes­sa esi­neet pitävät me­te­liä, mut­ta Va­len­tin ei saa ulos ääntäkään. Hol­lywoo­dia ko­sis­ke­le­va­na, jos­kin sur­rea­lis­ti­sen nok­ke­la­na, voi pitää For­rest Gum­pis­ta na­pat­tua höy­hentä, jo­ka is­key­tyy maa­han kuin tii­lis­ki­vi.
T­he Ar­tist esi­tetään ns. aka­te­mia­koos­sa, ku­va­suh­tees­sa 1:37. Oli­sin an­ta­nut Os­ca­rin fil­min ku­vaa­jal­le Guil­lau­me Sc­hiff­ma­nil­le. Hän muis­tut­taa, mi­ten kau­nis­ta ja il­mai­sul­taan ri­kas­ta mus­ta­val­ko­ku­vaus voi ol­la.
Mut­ta sen, mitä vii­den Os­ca­rin The Ar­tist sa­noo mykkä­fil­min ja ää­nie­lo­ku­van törmäyk­sestä, sen Lau­la­vat sa­de­pi­sa­rat ker­toi jo 60 vuot­ta sit­ten. Stan­ley Do­ne­nin ja Ge­ne Kel­lyn mu­si­kaa­li on pa­rem­pi fil­mi­his­to­riik­ki ja elo­ku­val­li­nen tai­de­teos. Eikä voit­ta­nut Os­ca­rin Os­ca­ria.
Mykkäe­lo­ku­vas­ta The Ar­tis­tin myötä tai muu­ten kiin­nos­tu­neen kan­nat­taa hank­kia äs­kettäin il­mes­ty­nyt ko­ti­mai­nen tie­to­teos asias­ta: Ka­ri Glöds­ta­fin jul­kai­se­ma Kir­joi­tuk­sia mykkäe­lo­ku­vas­ta (2011) joh­dat­taa kä­destä pitäen kah­den­kym­me­nen mykän kau­den ai­don aar­teen pa­riin. Glöds­taf pitää myös ver­kos­sa si­vus­toa myk­kae­lo­ku­vat.­com. (HB)

Kuva, ääni & ekstrat

Laadukas kuva ja ääniraita. Olisi ollut aika tyyöikäs veto esittää tämä alkuperäisessä akatemia -kuvasiuhteessa 1.37:1, mutta 1.33:ksihan nämä aina muutettiin televisioon ja 1970-luvulta lähtien myös videolle. Ekstroissa 2 min. epäonnistuneita otoksia ja 37 min. dokumentit. (PS)
12/08/2012
12/08/2012

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2021 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy