Työläis­per­heen poi­ka (B­ren­dan Fra­ser) saa mah­dol­li­suu­den ui­da Har­var­diin hie­nos­to­kou­lun jal­ka­pal­lo­kentän kaut­ta. Kai­kes­sa il­miömäi­sen hyvä va­lioyk­silö rat­sas­taa aal­lon­har­jal­la kun­nes vääjäämätön konf­lik­ti is­kee ja ajaa ra­koa no­peas­ti hit­sau­tu­nee­seen ka­ve­ri­po­ruk­kaan us­kon­non var­jol­la.

O­siaan pa­rem­pi kou­lud­raa­ma tai­taa la­ji­tyy­pin as­kel­mer­kit ja tans­sah­te­lee niitä pit­kin ke­pein as­ke­lin. Nuo­ri ja sit­tem­min ni­mekkääk­si kas­va­nut näyt­te­lijä­kaar­ti vetää hy­vin sym­pa­tiat puo­leen­sa, ja jo­pa pa­han­te­kijöitä voi ymmärtää vaik­kei heidän te­ko­jaan hyväk­syä voi­kaan. Na­pa­kas­ti kynäil­ty ta­ri­na ei tar­joa en­simmäistäkään yllä­tystä, eikä täy­sin va­kuu­ta rat­kai­suil­laan, mut­ta saip­pua toi­mii hy­vin sa­mas­sa sar­jas­sa kuin "Nai­sen tuok­su", "Kuol­lei­den ru­noi­li­joi­den seu­ra" ja puo­len­tu­si­naa muu­ta sisäop­pi­lai­tosd­raa­maa.