Ku­ka oli­si us­ko­nut että sa­mu­rai­sar­jaan sai­si hip-ho­pin so­pi­maan näin täy­del­li­ses­ti? Si­nic­hi­ro Wa­ta­na­be us­koi ja te­ki­kin sen. Sar­ja ei py­rikään au­tent­ti­suu­teen, vaan roh­keas­ti ker­too ole­van­sa viih­teel­li­nen suu­reen ää­neen. Mu­siik­ki ko­ros­taa tätä mai­nios­ti so­pien myös eri­no­mai­ses­ti lu­kui­siin toi­min­ta­koh­tauk­siin.

Jak­so­jen ta­so vaih­te­lee kes­ki­ver­totäyt­teestä usein eri­no­mai­siin viit­tauk­siin ny­kypäivän ja men­nei­syy­den yhtäläi­syyk­sistä.

Sar­jan en­simmäi­sellä le­vyllä vii­leä Jin ja vil­li Mu­gen törmäävät toi­siin­sa ra­vin­to­las­sa jou­tuen he­ti han­ka­luuk­siin. Nuo­ri tyttö Fuu saa suos­tu­tel­tua heidät mu­kaan­sa et­simään “au­rin­gon­ku­kil­ta tuok­su­vaa sa­mu­rai­ta”.