Roald Dah­lin mer­ki­tys nuo­ri­son kir­jal­li­suus­har­ras­tuk­sen al­ku­tai­pa­leil­le on mer­kittävä. Jo vuo­si­kym­me­nien ajan ovat teok­set löytä­neet uu­den lu­ki­ja­kun­nan, van­hem­pien esi­tel­lessä Dah­lin mie­li­ku­vi­tuk­sen tuo­tok­sia seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le. Yhtä­lail­la mo­ni­puo­li­sen tuo­tan­non fil­ma­ti­soin­nit pul­pah­te­le­vat esiin muu­ta­man vuo­den vä­lein, nos­taen edes­men­neen kir­jai­li­jan jäl­leen lap­sen­mie­li­sen kan­san huu­lil­le.

Soh­vi (Ru­by Barn­hill) ha­vait­see ik­ku­nas­taan yön hämä­rissä hiip­pai­le­van jät­tiläi­sen. Soh­vin tar­kat ais­ti­muk­set eivät jää jät­tiläi­seltäkään huo­maa­mat­ta. Näkö­ha­vain­non ja­ka­mi­nen saat­tai­si ol­la koh­ta­lo­kas­ta, näinpä Jät­ti (Mark Ry­lan­ce) nap­paa Soh­vin mu­kaan­sa Jät­tiläis­ten maa­han. Pik­ku­lik­ka saa tu­tus­tua jät­tiläis­ten vä­li­seen kans­sakäy­mi­seen ai­tio­pai­kal­ta, lap­sen roo­li ai­kuis­ten maail­mas­sa.

Oh­jaa­ja Ste­ven Spiel­ber­gin ta­pa ra­ken­taa ki­vin­ta­lon­kor­kuis­ta, yl­tiö­sen­ti­men­taa­lis­ta draa­maa toi­mii epä­rea­lis­ti­sis­sa olo­suh­teis­sa. Las­te­ne­lo­ku­va­miljöön suo­ma pe­li­ti­la, ra­jat­to­mat mah­dol­li­suu­det so­pi­vat Spiel­ber­gil­le, jol­le to­sielämän ra­jat ovat ai­van liian ka­peat. (VA)