Dea­dwoo­din ins­pi­roi­ma peh­molänkkä­ri luc­ky­lu­kes­ta, jo­ka rat­sas­taa pik­ku­kau­pun­kiin pe­las­ta­maan sen arat asuk­kaat pai­kal­li­sen ri­kol­lis­jouk­kion mie­li­val­lal­ta. Tu­tuis­ta län­nen tee­mois­ta on syn­ty­nyt fei­kiltä kals­kah­ta­va pyt­ti­pan­nu, jon­ka vah­vin osa-a­lue on viit­se­liääs­ti hah­mo­tel­tu länkkä­ri­miljöö. Elo­ku­van oma­peräi­sin ve­to puo­les­taan on pan­ta­ta vas­ta­ha­koi­sen pys­sy­san­ka­rin suos­tu­mus­ta tehtäväänsä lä­hes vii­mei­seen saak­ka.

Jos elo­ku­van tar­koi­tus on ol­lut pyr­kiä Tombs­to­nen ja Un­for­gi­ve­nin sar­jaan is­kevän kar­hea­na länkkä­rinä epäon­nis­tuu se ta­voit­tees­saan pa­has­ti. Pa­pe­ril­la ta­ri­na täyttää kyllä gen­ren pe­rus­vaa­ti­muk­set, mut­ta käytännössä to­teu­tus jää ai­van liian lap­sel­li­sek­si ja mo­nil­la eri ta­voin epäai­dok­si rä­pel­lyk­sek­si. Pa­him­mat mo­kat ovat ka­tast­ro­faa­li­sen huo­nos­ti tun­nel­maan is­tu­va mu­siik­ki­rai­ta ja ham­paa­ton tv-tyy­li­nen ker­ron­ta. Tämän lisäk­si dia­lo­gin se­kaan on kyl­vet­ty omi­tui­sia heit­to­ja ja joi­ta­kin tap­pe­lu­koh­tauk­sia on hai­rah­dut­tu no­peut­ta­maan jäl­kikä­teen.