Tum­man­pu­hu­va kau­hujännä­ri je­pa­ris­ta (E­ric Ba­na), jo­ka törmää New Yor­kin öi­siä ka­tu­ja par­tioi­des­saan ou­to­jen ta­paus­ten sar­jaan. Kun ta­paus­ten jäl­jillä mai­se­miin il­mes­tyy vielä vis­killä it­seään lää­kit­sevä je­suiit­ta­pap­pi al­ka­vat mä­tivät jäl­jet vii­ta­ta ma­na­laan – eikä ko­ke­mus ole yhtä miel­lyttävä kuin pie­ni il­ta­pa­la St. Ur­ho’s pu­bis­sa.

Gen­ren aset­ta­mat vaa­ti­muk­set vii­meistä piir­toa myö­ten mal­lik­kaas­ti täyttävä elo­ku­va tar­joi­lee lah­jak­kaas­ti vat­sanvään­teitä, säi­kyt­te­lyä ja vieläpä pik­ku pa­lan dek­ka­ria näi­den kyy­ti­po­jak­si. Lo­giik­ka ehkä on­tuu pai­koin, mut­ta tämä ei juu­ri hait­taa kun ai­vo­so­lut ovat juos­seet jo al­ku­teks­tien jäl­keen ko­vaa kyy­tiä pa­koon. Elo­ku­van in­noit­ti­me­na toi­mii Ralph Sarc­hien omaelämän­ker­ta ja hä­nen Bron­xis­sa tut­ki­man­sa ta­pauk­set, mut­ta elo­ku­va on to­ki mitä suu­rem­mis­sa mää­rin fik­tio­ta. Jer­ry Bruck­hei­me­rin tuo­tan­toa, ja oh­jaal­ta, jo­ka ei ole en­simmäistä ker­taa kau­hue­lo­ku­vien ää­rellä.