Törmä­sin en­simmäistä ker­taa Ali G:n show­hun lo­ma­mat­kal­la Lon­toos­sa pa­ri vuot­ta sit­ten. Ali heit­ti ai­van us­ko­mat­to­man teräväs­ti nau­ru­her­moon suun­nat­tua läppää Har­rod­sin omis­ta­jan kans­sa, ja pis­ti ker­ta­hei­tol­la must-see-tv -mää­ri­telmän uu­sik­si. Nyt Ali on teh­nyt lef­fan, mut­ta lef­fan Ali ei ole tv:n Ali. Tie­tys­ti for­maat­ti on eri­lai­nen, mut­ta lef­fa-A­li on kai­kin puo­lin tv-ver­sio­taan kui­vem­pi ja toi­min­ta­san­ka­ri­na mies väärässä pai­kas­sa. Lef­fa­na hy­vin pitkäl­ti sa­man­lai­nen — jos­kin sek­sis­ti­sem­pi — ta­paus kuin Mr. Bea­nin ka­tast­ro­fipätkä: nau­rat­taa het­kittäin, mut­ta emo­sar­jaa tu­lee ikävä hy­vin pian.

Reu­navä­rei­ly on ta­val­lis­ta run­saam­paa, mut­ta muu­toin ku­va on erittäin hyvä. Ää­ni­rai­ta tun­tuu tar­peet­to­man dy­naa­mi­sel­ta ot­taen huo­mioon, että mik­saus­ta­so­ja vai­kut­taa ol­leen käytössä kui­ten­kin vain kak­si: yk­si dia­lo­gil­le ja toi­nen te­hos­teil­le ja mu­siik­ki­purs­keil­le. Sinällään pu­he tois­tuu sel­keäs­ti ja mu­siik­kia on käy­tet­ty ajoit­tain var­sin tyy­likkääs­ti. Myös LFE-ka­na­vas­sa riittää elämää. Ekst­rois­sa Alin ja Ric­ky C:n ohuek­si käyvä kom­ment­ti­rai­ta täynnä ä­lyttö­myyk­siä, pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia (22 min.), kol­me hie­noa trai­le­ria, do­ku­ment­ti (12 min.), pu­he­kou­lu (2 min.) ja ku­va­gal­le­ria. (IJ)