Guy Ritc­hien Puu­ta, heinää ja muu­ta­ma ve­si­perä on syn­nyttä­nyt perässään var­si­nai­sen brit­ti­gangs­tae­lo­ku­vien aal­lon, jos­ta useim­mat täyttävät esi­ku­van­sa ni­men aset­ta­mat mie­li­ku­vat mai­nos­ti. Ko­vis­te­le­vaa hö­lynpö­lyä on tällä­kin ker­taa tar­jol­la, eikä an­ti poik­kea ame­rik­ka­lai­sis­ta vi­deo­viih­dyk­keistä kuin ak­sen­tin ja pai­koin myös miljöön osal­ta.

Tässä suu­ren­nus­la­sin koh­tee­na on ryhmä pie­nem­piä ja hie­man suu­rem­pia brit­ti­gangs­to­ja, joi­den elo nou­dat­taa us­kol­li­ses­ti gen­ren ta­va­no­mai­sia kli­seitä. Kuo­si on it­se asias­sa ki­vas­ti kun­nos­sa, mut­ta ta­ri­na ja hah­mot ovat ai­van liian pah­vi­sia ol­lak­seen kiin­nos­ta­via.