Marx-vel­jes­ten par­haas­sa elo­ku­vas­sa on kaik­ki. Grouc­hon nok­ke­la, cra­zy-huu­mo­rin ra­jo­ja koet­te­le­vat nok­ke­lat sol­vauk­set vai­kut­ta­vat luul­ta­vas­ti ny­ky­nuor­ten ty­ly­tys­kult­tuu­riin, to­sin sol­vaa­jien tietämättä. Suo­ma­lai­set ovat in­nok­kai­ta Itä­me­ren ris­tei­lijöitä. Meitä hu­vit­ta­nee var­sin­kin hyt­ti­koh­taus.

Laa­du­kas mus­ta­val­ko­ku­va, vain hie­man ko­hi­naa. Sel­keä mo­no­rai­ta. Ekst­rois­sa Leo­nard Mal­ti­nin kom­ment­ti­rai­ta, 33 min. do­ku­ment­ti, kak­si ly­hy­te­lo­ku­vaa, trai­le­ri ja en­nen kaik­kea Grouc­hon 5 min. haas­tat­te­lu The Hy Grad­ner Shows­sa uu­den­vuo­den päivältä 1961, jos­sa hän ker­too, kuin­ka ot­ti myö­hem­min Il­ta oop­pe­ras­sa elo­ku­van tuot­ta­jak­si pää­ty­neen, pelä­tyn Ir­ving Thal­ber­gin vas­taan alas­to­ma­na. Grouc­ho sa­noo heidän ol­leen tuo­hon ai­kaa kuin Kis­sa­lan poi­kia (hän mai­nit­see po­jat al­ku­peräi­sellä Kat­zen­jam­mer Kids –­ni­mellä, ei siis ylei­sem­pi Cap­tain and the Kids).