Jos elo­ku­va käyn­nis­tyy otok­sel­la pal­jais­ta rin­nois­ta, on lop­pu­tu­lok­se­na har­vem­min va­ka­vas­ti otet­ta­va teos. Tämä kos­mi­nen lai­na­lai­suus pä­tee tähän­kin hö­peröön psy­ko­mur­haa­japätkään, jon­ka iä­ni­kuis­ta kyllä mä yhen sar­ja­mur­haa­jan nap­paan il­man po­lii­sia­kin-ta­ri­naa on löy­det­ty kul­jet­ta­maan jäl­leen uu­si ryhmä amatöö­rejä.

Sut­tui­nen, peh­meän haa­lis­tu­nut ku­va, jo­ka on par­haim­mil­laan­kin va­loi­sis­sa otok­sis­sa enintään sie­dettävä. Pon­ne­ton, tök­kivän dia­lo­gin saat­te­le­ma ää­ni­rai­ta. Mu­siik­ki­rai­dan dis­ko­jum­pu­tus toi­mii muu­hun ma­te­riaa­lin näh­den yllättävän hy­vin, vaik­kei ai­na ta­pah­tu­miin is­tuk­kaan. Ekst­rois­sa trai­le­ri. (IJ)