Mo­der­nia tans­ka­lais­ta psy­ko­lo­gis­ta draa­maa. Kes­kit­tyy kol­meen ka­ve­ruk­seen. On int­ro­vert­ti tu­le­va isä (Nat­te­vag­te­nis­ta tut­tu Kim Bod­nia), haa­vei­le­va lef­faf­riik­ki (Mads Mik­kel­sen) ja en­ti­nen lin­na­kun­di. Seu­rauk­set ovat ve­ri­set. Hyvät ar­vos­te­lut ko­ti­maas­saan, mut­ta ei lie­ne mikään juut­tien 90-lu­vun pa­ras elo­ku­va.

Kor­kea­ta­soi­nen ku­va, vaik­ka ei ole ana­mor­fi­nen. Eu­ro­tuo­tan­nos­sa saa­daan täys­hyö­ty PAL-jär­jes­telmän muu­ta­mas­ta ylimääräi­sestä ku­va­juo­vas­ta. Mo­ni­ka­na­vaääntä ei juu­ri­kaan ole hyö­dyn­net­ty. Kääntäjä ei ole elo­ku­vaf­riik­ki, kos­ka ei ole osan­nut Ja­mes Wha­len ja Frank Cap­ran ni­miä oi­kein. Al­ku­koh­taus vi­deo­kau­pas­sa on haus­ka, kun tans­kak­si mon­ger­re­taan usei­den kym­me­nien ko­vien oh­jaa­jien ni­met. Kau­rismäet jäävät mai­nit­se­mat­ta. Pal­jon hy­viä fak­ta­ruu­tu­ja, biog­ra­fiat ja mui­den elo­ku­vien trai­le­rei­ta.