B­ri­tit suo­ras­taan suol­ta­vat te­le­vi­sioon eri­lai­sia dek­ka­ri­sar­jo­ja. Jo­ko vain par­haat pää­tyvät meil­le eet­te­riin tai le­vy­hyl­lyil­le, tai sit­ten jo­kin ih­meel­li­nen laa­dun tae näissä ai­na tun­tuu pii­levän. Kon­ven­tiot hi­po­vat kli­seitä kos­kaan ylittämättä huo­non maun ra­jaa liiak­si, ja pie­nillä ase­tel­ma­muu­tok­sil­la, miljööllä ja ajan­ku­vauk­sel­la var­mis­te­taan on­nis­tu­mi­nen.

Näin on Ko­mi­sa­rio Gent­lyn­kin osal­ta. 1960-lu­vun Nort­hum­ber­land tar­joaa nos­tal­gi­sen taus­tan. San­ka­ri on kor­rup­toi­ma­ton Lon­toon po­lii­si­le­gen­da, jo­ka läh­tee vii­mei­sel­le kei­kal­leen ark­ki­vi­hol­li­sen­sa perään ja huo­maa jat­ka­van­sa uraan­sa pik­ku­kau­pun­gin ka­peis­sa sok­ke­lois­sa. Sar­jan viehä­tys on, ku­ten usein en­nen­kin, pää­hen­kilön ja hä­nen uu­den apu­lai­sen­sa vä­li­sissä erois­sa oli sit­teb ky­se mo­raa­lis­ta, iästä, taus­tas­ta tai toi­min­ta­ta­vois­sa. Nuo­ri et­sivä John Bacc­hus (Lee Ing­le­by) ot­taa hie­nos­ti an­ti­san­ka­rin tehtävänsä.

O­man maus­teen­sa an­ta­vat ir­lan­ti­lais­tee­mat. Irish Film Board on ra­hoit­ta­nut sar­jaa. Brit­tien tie­dus­te­lu­pal­ve­lun toi­mia ku­va­taan ker­ran­kin kriit­ti­ses­ti.

En­simmäi­sen kau­den kol­men osaa: Pi­lot­ti­jak­so, Pa­la­va mies ja Täy­si­kuu. Sar­ja pe­rus­tuu Alan Hun­te­rin ro­maa­nei­hin.