Koos­te brit­ti­koo­mik­ko Da­ve Al­le­nin par­hais­ta sket­seistä vuo­sil­ta 1972-1986. Useim­mat sket­seistä ovat kou­kul­taan hä­vettävän en­nal­ta-ar­vat­ta­via, mut­ta nau­ret­ta­via yhtä kaik­ki. Vit­sit ete­nevät lisäk­si sel­lai­sel­la tah­dil­la, et­tei puu­jal­ka­vit­sejäkään eh­di jäädä sur­kut­te­le­maan. Jou­kos­sa on myös joi­ta­kin hel­miä, ku­ten koos­teen ol­les­sa ky­seessä so­pii toi­voa­kin.

Ku­van­laa­tu vaih­te­lee sket­sien iän mu­kaan. Par­haim­mil­laan ku­va on uu­dem­mis­sa stu­diopät­kissä, ja hei­koim­mil­laan jois­sa­kin van­hois­sa, ul­koil­mas­sa ku­va­tuis­sa sket­seissä, jois­sa ku­va on huo­mat­ta­van peh­meä ja run­saan ko­hi­nai­nen. Sa­ma pä­tee ää­ni­rai­taan, jo­ka kui­ten­kin tois­taa kaut­taal­taan pu­heen kii­tettäväs­ti, vaik­ka ajoit­tain lievää ko­hi­naa on­kin taus­tal­ta kuul­ta­vis­sa. Ekst­ra­ton. (IJ)