Mi­ni­moit ovat vaa­ras­sa ja Art­tu­ri ka­raut­taa ta­kai­sin mai­se­miin pim­pa­tul­la leppä­ker­tul­la. Päivän pe­las­tuk­sen ohes­sa li­pu­te­taan pe­rin­tei­siä vih­reitä ar­vo­ja, mut­ta sa­mal­la kat­so­jaan is­kos­tuu myös ren­non not­ku­va gangs­ta-a­sen­ne. Seit­semän­vuo­tiai­den soi­si ehkä ta­pit­ta­van hie­man pil­timpää viih­dettä, mut­ta hie­man tei­nimmäl­le kat­so­jal­le tässä on kieltämättä tar­jol­la useam­pi nau­ru lap­sen­mie­li­seen ta­ri­naan upo­tet­tu­na.

Oh­jaa­ja Luc Bes­son elä­nee il­mais­ten bigmäk­kien ruo­ka­va­liol­la, sillä tässä­kin elo­ku­vas­sa vi­lah­ta­vat kul­tai­set kaa­ret. Muu­toin­kin me­no tun­tuu oh­jaa­jan­sanäköi­seltä fan­ta­sia­hu­pai­lul­ta. Au­dio­vi­suaa­li­ses­ti lop­pu­tu­los on jän­nittävä mik­ros­koop­pi­mat­ka ul­koa­va­ruu­del­ta näyttäväl­le ruo­hon­juu­ri­ta­sol­le. Ko­ko­nai­nen elo­ku­va tämä ei kui­ten­kaan ole, sillä tri­lo­gian kes­kimmäi­nen osa jää seik­kai­lu­na täy­sin kes­ke­neräi­sek­si.