Ap­piuk­ko (Ro­bert De Ni­ro) ko­kee pie­nestä sydän­koh­tauk­ses­ta sel­vit­tyään, että on ehkä ai­ka siirtää su­vun pää­mie­hen pai­na­va viit­ta eteenpäin. Vä­vy (Ben Stil­ler) ot­taa oi­tis su­vun kum­mi­sedän roo­lin har­teil­leen psy­ko­paat­ti­sen ma­fio­son el­kein. Näin siitä­kin huo­li­mat­ta, että roo­li kah­den vii­si­vuo­tiaan isänä ja uu­si ura erek­tiolääk­keen man­ne­kii­ni­na tuot­ta­vat jo muu­ten­kin riittäväs­ti har­mai­ta hiuk­sia.

Ko­me­dian vah­vin kul­ma­ki­vi on edel­leen De Ni­ro — Stil­ler ak­se­li, jo­ka saa su­ku­pol­ven­vaih­dos-tee­mas­ta oi­vaa uut­ta ty­kin­ruo­kaa. Tästä ase­tel­mas­ta re­vi­tyt Kum­mi­setä-hen­ki­set hei­tot ovat­kin puh­das­ta herk­kua, mut­ta en­nak­ko-o­do­tuk­siin näh­den hu­pai­lu tällä sa­ral­la jää ver­rat­tain vähäl­le huo­miol­le. Myös en­simmäi­sestä osas­ta as­ti mu­ka­na seu­ran­nut ap­piu­kon epä­luu­loi­sen luon­teen ja CIA-kou­lu­tuk­sen yh­dis­telmä saa uu­sia viih­dyttä­viä il­men­ty­miä. Sen si­jaan kil­pai­lu­hen­ki­sen las­ten­tar­han pa­ro­dioin­ti ka­lah­taa ki­veen ja myös syrjä­hyp­py-tee­man pyö­rit­te­ly Jes­si­ca Al­ban hah­mon kaut­ta jää kui­vak­si. Kai­ken kaik­kiaan sket­si­ka­val­ka­di on hyvä, mut­ta osoit­taa jo hie­man hii­pu­mi­sen merk­kejä. Seu­raa­van jat­ko-o­san tee­mak­si tässä poh­jus­te­taan ko­ko su­vun naa­pu­ri­so­taa.