Kun­nian­hi­moi­nen sak­sa­lais­mi­ni­sar­ja ark­ki­teh­ti Al­bert Spee­ristä, jo­ka nou­si Hit­le­rin suo­sioon ve­toa­mal­la tämän egoon mah­ti­pon­ti­sil­la ra­ken­nus­hank­keil­la ja pää­tyi lo­pul­ta kol­man­nen val­ta­kun­nan va­rus­te­lu­mi­nis­te­rik­si. Sar­ja kat­taa ai­ka­jak­son Hit­le­rin val­taan­nou­sus­ta, Nürn­ber­gin oi­keu­denkäyn­tei­hin ja Spee­rin van­keu­teen liit­tou­tu­nei­den kä­sissä.

Sar­jan al­ku­puo­lis­ko kä­sit­te­lee so­ta­vuo­sia Spee­rin näkö­kul­mas­ta, en­nen kaik­kea mit­ta­vien ra­ken­nus­hank­kei­den ja Hit­le­rin kans­sa käy­ty­jen yk­si­tyis­kes­kus­te­lu­jen kaut­ta. Sar­jan lop­pu­puo­lis­ko käyn­nis­tyy oi­keu­denkäyn­neistä ja ku­vaa an­tau­muk­sel­la Spee­rin elämää Span­daun van­ki­las­sa.

Sar­jan ta­pah­tu­mien ku­lus­sa so­dan tun­ne­tuim­mat­kin ta­pah­tu­mat ovat vain kir­jan­merk­kejä Spee­rin hen­kilö­koh­tai­siin ko­ke­muk­siin, eikä niitä juu­ri­kan ku­vi­te­ta pi­kais­ta mai­nin­taa pi­demmäl­le. Toi­saal­ta sar­ja tar­joaa mie­len­kiin­toi­sen uu­den näkö­kul­man ta­pah­tu­mien taus­toi­hin kes­kit­tymällä lu­kui­sis­ta so­ta­do­ku­men­teis­ta poi­ke­ten pää­hen­kilöi­hin ja ni­me­no­maan heidän ar­keen­sa. Sa­not­ta­va to­sin on, että Spee­riä (Se­bas­tian Koch) lu­kuu­not­ta­mat­ta roo­lei­hin on löy­det­ty vain vai­voin esi­ku­vien­sa näköi­siä näyt­te­lijöitä — eten­kin Hit­le­riä näyt­te­levä To­bias Mo­ret­ti on vain vai­voin miel­lettä­vissä HIt­le­rik­si.

Toi­sen kar­hun­pal­ve­luk­sen sar­jan vai­kut­ta­vuu­del­le te­kevät vähän vä­liä näy­tel­ty­jen osioi­den vä­liin lei­ka­tut Spee­rin las­ten haas­tat­te­lut, jot­ka sot­ke­vat muu­toin­kin ta­kau­ma­na al­ka­vaa ta­ri­nan kul­je­tus­ta ai­van tar­peet­to­mas­ti. Niin ikään vielä eril­li­sissä fil­miin­ser­teissä tun­nu­taan hyp­pivän ver­rat­tain li­be­raa­lis­ti vuo­des­ta toi­seen. On­gel­ma kui­ten­kin pois­tuu sar­jan toi­sel­le puo­lis­kol­le tul­taes­sa kun lap­set tu­le­vat lä­hemmäs ta­ri­nan kes­kiötä myös näy­tel­lyissä jak­sois­sa.