Kun juu­ta­lai­nen newyor­ki­lai­nen ani­maa­tioe­lo­ku­vien te­kijä pa­ro­dioi blaxp­loi­ta­tion- ja ma­fia-e­lo­ku­via 1970-lu­vun puo­les­savä­lissä, ro­tu­mel­la­koi­den pel­ko pis­ti Pa­ra­mount-yh­tiön pa­ni­koi­maan. Baks­hi osa­si jul­ki­suus­pe­lin, mistä hyvä osoi­tus oli jo aiem­min Ro­bert Crum­bin Fritz The Cat –­sar­ja­ku­van ryöstö­vil­je­ly ani­maa­tioe­lo­ku­val­la. Ikävä kyllä Baks­hi ei kos­kaan oi­kein on­nis­tu­nut te­kemään täys­pai­nois­ta elo­ku­vaa.

Coons­kin yltää fil­mog­ra­fian kär­keen, sillä se osaa lop­pu­jen lo­puk­si ku­va­ta Yh­dys­val­tain itäo­sien wasp-mus­tat-ma­fia –t­rian­ge­lid­raa­maa haus­kas­ti. Myös oh­jaa­jan tar­ve se­koit­taa elävää ku­vaa ja ani­maa­tio­ta on­nis­tui koh­tuul­li­sen jär­kevällä ta­val­la. Ajoit­tai­sis­ta lap­sel­li­suuk­sis­taan huo­li­mat­ta Baks­hi tun­keu­tui pio­nee­rin tar­mol­la ai­he­pii­rei­hin, joi­hin Dis­ney-joh­toi­nen ani­maa­tio­teol­li­suus ei ot­ta­nut edes yhtä har­ha-as­kel­ta: por­noon, raa­kaan vä­ki­val­taan ja ra­sis­miin.

E­lo­ku­van ää­ninä lois­taa Earth Wind & Fi­ren Bar­ry Whi­te. Näy­tel­lyissä koh­tauk­sis­sa suu­rin huo­mio kiin­nit­tyy klas­sis­ten län­ne­ne­lo­ku­vien kon­ka­riin Scat­man Crot­her­siin, jol­le Baks­hi kir­joit­ti hie­not ly­rii­kat al­ku­teks­tien ai­ka­na kuul­lee­seen blues­bii­siin. Myös nuo­ri Phi­lip Mic­hael Tho­mas osal­lis­tuu van­ki­la­pa­ko­koh­tauk­siin vuo­sia en­nen te­le­vi­sion Mia­mi Vi­cea.