Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Valo

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2005Kesto: 84 minuuttia
Julkaisija: Speranza Film 
  
 
Ikäraja:
(7)
Kielletty alle 7-vuotiailta. Täysi-ikäisen seurassa elokuvan saa esittää enintään kaksi vuotta nuoremmalle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Speranza Film) ellei toisin mainita.

Elokuva

Ju­lis­teen mu­kaan Kai­ja Juu­rik­ka­lan las­te­ne­lo­ku­va Va­lo on ”­to­si­ta­ri­naan pe­rus­tu­va suu­ri seik­kai­lu”, jos­sa ”­pe­rik­si ei an­ne­ta”.

Ju­lis­teen mu­kaan Kai­ja Juu­rik­ka­lan las­te­ne­lo­ku­va Va­lo on ”­to­si­ta­ri­naan pe­rus­tu­va suu­ri seik­kai­lu”, jos­sa ”­pe­rik­si ei an­ne­ta”. Ja fil­mi lu­nas­taa mai­nos­lau­seen­sa. Tah­don­voi­man sa­no­ma ko­ros­tuu, kun ky­seessä on Alek­san­te­ri Aho­la-Va­lon elämän­ta­ri­na. Ja kyllä Va­los­ta muo­dos­tuu opin­tien lisäk­si myös kun­non seik­kai­lu. Va­lo-po­jan, ka­ve­rin­sa Vil­len ja tyttö­jen kar­ku­mat­ka metsän hal­ki kei­sa­rin rat­su­so­ti­laat jäl­jillään, on hui­pen­nuk­se­na tun­nel­mil­taan jän­nittävä kuin ho­bit­tien pa­ko mus­til­ta rat­sas­ta­jil­ta Bu­kin­pu­rin lau­tal­le.
A­lek­san­te­ri Aho­la-Va­lo (1900-1997) on kir­joit­ta­nut, kuin­ka hän jo hy­vin pie­nenä ymmär­si, mi­ten epäoi­keu­den­mu­kai­sia ai­kui­set ovat ja että ”­maail­ma on väärä paik­ka elää". On­nek­si Aho­la-Va­lo ei tästä lan­nis­tu­nut, vaan päät­ti tehdä asial­le jo­ta­kin. Sor­to­kau­si juur­rut­ti sa­ta vuot­ta sit­ten elä­nee­seen pik­ku­poi­kaan val­lan­ku­mouk­sel­li­sen hen­ki­sen kas­vun vaa­ti­muk­sen.
Juu­rik­ka­lan fil­mi ku­vaa ajat­te­li­jan ja tai­tei­li­jan lap­suut­ta tämän omien, 7-vuo­tiaa­na kir­joi­tet­tu­jen päivä­kir­jo­jen poh­jal­ta. Va­loi­sas­ta ta­ri­nas­ta pais­taa us­ko lap­siin ja ih­mi­sen mah­dol­li­suuk­siin kur­jis­sa­kin olo­suh­teis­sa. Saar­naa­mi­seen tai kau­nis­te­luun sor­tu­mat­ta Va­lo an­taa toi­voa, että elo­ku­val­la voi pa­ran­taa maail­maa.
1900-lu­vun alus­sa In­ke­riin, Pie­ta­rin etelä­puo­lel­le, Vii­rit­san kylään kar­ko­tet­tu isä ymmärtää Va­lon eri­kois­laa­dun, mut­ta toi­voo, että poi­ka py­syi­si ai­sois­sa, jot­teivät kei­sa­rin kä­ty­rit suut­tui­si. So­ti­lai­den sul­jet­tua kylän kou­lun, Va­lo pe­rus­taa oman sa­lai­sen opi­nah­jon­sa, kos­ka ai­kui­set vel­li­hou­sut eivät us­kal­la puo­lus­taa las­ten oi­keuk­sia.
Nuo­ri ka­pi­nal­li­nen
Syk­syn muu­ta­man hei­kom­man ko­ti­mai­sen jäl­keen las­te­ne­lo­ku­va näyttää taas esi­merk­kiä. Vii­me vuo­den Pe­li­kaa­ni­mie­hen ta­voin Va­lo kuu­luu kau­den kär­ki­fil­mei­hin. Kai­ja Juu­rik­ka­lan pitkä ko­ke­mus las­ten oh­jaa­mi­ses­ta tun­tuu var­mas­sa ko­ko­nai­suu­des­sa. Poh­jois­mai­se­na yh­teis­tuo­tan­to­na fil­missä ei ole lain­kaan komp­ro­mis­sin ma­kua, vaan kai­kes­ta nä­kee, että Va­lo on teh­ty tai­dol­la, in­nol­la ja sydä­mellä. Pait­si nä­ke­myk­sel­li­nen ta­ri­na, Va­lo on Pe­li­kaa­ni­mie­hen ta­voin hy­vin elo­ku­val­li­nen to­teu­tus, jon­ka ri­kas vi­suaa­li­nen il­me on ra­ken­net­tu kek­se­liääs­ti ja vai­vo­ja säästämättä.
Toi­sin kuin Ras­ti­mon Heinä­hat­tu ja Vilt­ti­tos­su, jo­ka lu­si­koi lap­sil­le ylhäältä päin so­vin­nais­ta, mo­nes­ti kierrä­tet­tyä pul­lamössöä uu­des­sa, mar­si­paa­nin­he­la­kas­sa kuo­sis­sa, Va­lo ei las­ke ri­maa nuo­ren yleisön koh­dal­la. Elo­ku­va on vaa­ti­van ai­heen­sa ja yleisönsä ta­sol­la, lap­sen ymmär­ryk­seen luot­ta­va tai­de­teos.
1900-lu­vun Venäjäl­le si­joit­tu­va ker­to­mus vält­tyy van­han pa­ti­nan ihan­noin­nil­ta ja lap­suu­den nos­tal­gi­soin­nil­ta. Sor­to­kau­den olot ovat an­ka­rat van­git­se­mi­sen ja kar­ko­tuk­sen uh­ki­neen. Poi­ka on ko­ke­nut Pie­ta­rin Ve­ri­sun­nun­tain. Tal­vi­pa­lat­sil­le vael­ta­vat ala­mai­set pyy­sivät kei­sa­ril­taan leipää, mut­ta sai­vat vas­taan­sa so­ti­lai­den tu­len. Va­lon sor­to­vuo­sien ku­vis­ta on Koi­vu­sa­lon Kak­sipäi­sen kot­kan tyyp­pi­nen ro­man­ti­soin­ti kau­ka­na.
Juu­rik­ka­la ja kä­si­kir­joit­ta­ja Mark­ku Flink eivät la­tis­ta Va­lon päivä­kir­ja­mer­kintöjä po­liit­ti­ses­ti kor­rek­tim­mik­si. Lap­sen ah­din­ko tuo­daan esil­le il­man sen­suu­ria. Elo­ku­van mel­keinpä en­simmäi­nen vä­rin­purs­kah­dus on pu­nais­ta sut­tua piir­ros­hah­mon kau­lal­la, kun Va­lo pur­kaa pel­kon­sa pa­pe­ril­le.
K­las­si­kon ai­nek­set
Juu­rik­ka­la ei het­kek­sikään ka­do­ta lap­sen näkö­kul­maa. Pien­ten kas­vot ovat pääo­sas­sa jo­ka ku­vas­sa. Oh­jaa­jal­la on sa­man­lais­ta silmää viat­to­muu­del­le kuin Hon­ka­sa­lol­la Me­lanc­ho­lian kol­mes­sa huo­nees­sa. On­kin rii­pai­se­vaa ta­ju­ta, että ku­lu­neet sa­ta vuot­ta eivät estä maail­man lap­sia jou­tu­mas­ta yhä ai­kuis­ten jal­koi­hin, so­tien ja val­ta­pe­lin uh­reik­si.
Juu­rik­ka­la ei väistä ah­dis­ta­via ku­via. Ob­jek­tii­vin vää­ristävän silmän lä­pi Va­lon vi­siit­ti van­ki­laan, nuo­ri­so­ri­kol­lis­ten ar­moil­le, on mu­ser­ta­va nä­ky. Par­haan ka­ve­rin, Vil­le Ka­ba­sen, selässä loi­mot­taa piis­kan ran­tu­ja, kun po­lii­si-isä Kons­tan­tin hak­kaa poi­kaa hu­ma­lapäissään.
Pa­ras hu­ma­la on tie­don juo­vut­ta­va ilonläi­ke, jon­ka Vil­le ko­kee op­pies­saan lu­ke­maan ystävänsä tu­ke­ma­na. Mie­li­kir­ja on vi­ra­no­mais­ten sul­ke­maan kou­luun nai­so­pet­ta­jan jäl­jiltä unoh­tu­nut Da­vid Cop­per­field. Pien­ten ko­ke­mat kol­hut, lap­si­työ­voi­man käyttö ja ai­kuis­ty­ran­nia, jo­ta vas­taan Va­lo pro­tes­toi, tuo­vat mie­leen Da­vid Lea­nin Dic­kens-fil­mit. Eksp­res­sio­nis­ti­set koh­tauk­set kou­lus­sa, nuo­ri­so­van­ki­las­sa ja oi­keu­sis­tun­nos­sa ovat kuin klas­sis­ta Oli­ver Twis­tiä.
Tämän vuo­den pääo­sien Jus­si-eh­dok­kuuk­sis­ta voi hy­vin­kin ol­la kil­pai­le­mas­sa kak­si lap­sinäyt­te­lijää. Ken­neth Bra­nag­hia mi­ni­koos­sa muis­tut­ta­va Vi­li Jär­vi­nen on Va­lo­na yhtä ilah­dut­ta­va tut­ta­vuus kuin To­pi Ma­ja­nie­mi Äi­deistä par­haim­mas­sa. Jär­vi­sen pik­ku­van­han va­ka­vuu­den ta­ka­na on ä­lykäs pil­ke. Oh­jaa­ja ei pu­ris­ta lap­sis­ta vä­ki­sin ”­luon­te­via”, vaan luot­taa näi­den per­soo­naan. Sik­si ystävää näyt­te­levän Jo­ni Ke­hus­maan lii­kut­ta­va jäyk­kyys so­pii ai­hee­seen, kos­ka hä­nen hah­mon­sa ke­hit­tyy ta­ri­nan ai­ka­na eni­ten.
Ai­kui­set­kaan eivät jää tyy­peik­si. Han­nu Ki­vio­jan dos­to­jevs­ki­lai­sen kär­sijän kas­vot ovat kä­ty­rin roo­lis­sa oi­vas­sa käytössä. Tei­jo Elo­ran­ta on pie­nie­lei­sen us­kot­ta­va Va­lon eri­kois­laa­dun ta­jua­va­na isänä. Rea Mau­ra­sen sai­raan­hoi­ta­ja ja Lii­sa Toi­vo­sen kaa­mea pa­pin­rou­va tuo­vat juu­re­vuut­ta pie­niin si­vu­roo­lei­hin. Vain Pent­ti Kor­ho­sen uh­kaa­va po­lii­sipääl­likkö jää pat­sas­te­lu­roo­lik­si te­ke­mi­sen puut­tees­sa. Ant­ti Lit­jan ma­nee­rit ovat ehkä liian mo­der­ne­ja vii­me vuo­si­sa­dan vaih­teen tuo­ma­ril­le, mut­ta muu­ten la­ki­tu­van gro­tes­kit tun­nel­mat py­syvät ti­heinä.
Ku­vaa­ja Har­ri Rä­ty on yk­si-il­mei­sek­si jää­neen Ko­ti-ikävän ra­joi­tus­ten jäl­keen va­paut­ta­nut vä­ri­pa­let­tin­sa Va­lon täy­teläi­siin otok­siin. Tar­ja Väätä­sen la­vas­tus­rat­kai­sut ruok­ki­vat mie­li­ku­vi­tus­ta. Pö­lyn sii­vilöimä va­lo tal­li­kou­lus­sa, metsän yöhä­my kar­ku­mat­kal­la sekä mel­kein kä­sin kos­ke­tel­ta­vat vä­ri­kynät pul­pe­til­la ja polt­touu­nin tu­li­pesässä kuu­ma­na ki­pinöivä heh­ku, herättävät in­ke­riläis­kylän eloon kat­so­jan käydä sisäl­le.
Annb­jorg Lien ja Björn Ole Rasch loih­ti­vat folk­tyy­li­ses­ti tans­sit­ta­via sä­ve­liä jou­tui­sas­ti ete­ne­vien ku­vien säes­tyk­sek­si. Pek­ka Kar­ja­lai­sen ää­ni­suun­nit­te­lu an­sait­see eri­tyis­mai­nin­nan. Kun lap­set hoi­ta­vat tois­ten­sa haa­vo­ja ve­den ää­rellä, pu­ron so­li­na on te­ra­poi­vaa, ah­dis­tus­ta pur­ka­vaa mu­siik­kia kor­vil­le ja sie­lul­le. (HB)

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy