Step­hen Kin­gin al­ku­peräis­ta­ri­nan poh­jal­ta Pa­nic Roo­min kä­si­kir­joit­ta­jan muok­kaa­ma­na. John­ny Depp kir­jai­li­ja­na, jo­ka yrittää saa­da van­han ru­no­suo­nen taas vuo­sien jäl­keen pul­put­ta­maan kun ovel­le ko­put­taa omi­tui­nen muu­ka­lai­nen syyttämään häntä pla­gioin­nis­ta. Pian mie­hellä on­kin taas mistä kir­joit­taa sillä hä­nen syyttäjänsä ei us­ko van­haan fraa­siin ”­syytön kun­nes toi­sin to­dis­te­taan”. Ei pa­ras­ta Dep­piä, mut­ta psy­ko­lo­gi­se­na tril­le­rinä viih­dyttävä.

Miel­lyttävän tark­ka, vä­ri­tois­tol­taan eloi­sa ja le­vol­li­sen häi­riötön ku­va. Het­kittäin ku­va on lieväs­ti peh­meä, mut­ta pääsääntöi­ses­ti jäl­ki on kor­kea­ta­soi­sen tark­kaa koh­tauk­sen va­loi­suu­des­ta riip­pu­mat­ta. Moit­teet­to­man sel­keä ja ti­la­va, mut­ta gen­re huo­mioi­den ver­rat­tain vähäe­lei­nen ää­ni­rai­ta. Ekst­rois­sa oh­jaa­jan jä­sen­net­ty kom­ment­ti­rai­ta, pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia osak­si oh­jaa­jan kom­men­tein (6 min.), hyvä kol­men do­ku­men­tin ko­koel­ma (63 min.), suun­nit­te­lua­ni­maa­tioi­ta (7 min.) ja ana­mor­fi­nen trai­le­ri. (IJ)