Ca­rol Reed on maail­man pa­ras oh­jaa­ja koh­tuut­to­mas­ti aliar­vos­tet­tu­jen te­kijä­mies­ten sar­jas­sa.

Näin Gra­ham Gree­nen kä­si­kir­joi­tuk­seen pe­rus­tu­van Kol­man­nen mie­hen Poh­jan­kar­ta­non työväe­no­pis­ton elo­ku­va­ker­hos­sa jos­kus 1970-lu­vun alus­sa. Kes­ki-ikäi­senä ais­tii pelkän mys­tee­rin si­jaan elo­ku­van unii­kin tun­nel­man, jo­ka ku­vaa Wie­niä, jaet­tua kau­pun­kia. Van­ha habs­bur­gi­lai­suus on men­nyttä. Krei­vit soit­ta­vat ra­vin­to­lois­sa viu­lua ja hie­not asun­not ovat vuok­ral­la. Liit­tou­tu­neet pe­laa­vat pe­liään.

Har­va tril­le­ri ku­va­si maail­man­so­tien po­liit­ti­sia vai­ku­tuk­sia nä­ke­myk­sel­li­sem­min. Suo­ma­lai­sil­la oli oma val­von­ta­ko­mis­sion­sa, mut­ta tai­sim­me sel­vitä reu­na-a­lueel­la ai­ka vähällä.

Or­son Wel­les väit­ti jäl­keenpäin, et­tei vai­kut­ta­nut oh­jaa­jan nä­ke­myk­siin mitään lu­kuun ot­ta­mat­ta kuu­lua kä­ki­kel­lo-ver­taus­ta. Jo­ka ta­pauk­ses­sa Wel­les oli jo aiem­min vai­kut­ta­nut pal­jon Ree­diin. Lo­pun la­by­rant­ti­koh­tauk­sen vai­no­har­hai­suus sym­bo­loi hy­vin so­danjäl­kei­siä tun­to­ja.