Van­git­se­va haas­tat­te­lu­do­ku­ment­ti Ro­bert Mc­Na­ma­ras­ta, mie­hestä jo­ka oli kak­si­vuo­tias en­simmäi­sen maail­man­so­dan voi­ton­pa­raa­tin ai­koi­hin, osal­lis­tui toi­seen maail­man­so­taan ja nou­si yri­tys­maail­man kaut­ta Yh­dys­val­to­jen Viet­na­min­so­dan ai­kai­sek­si puo­lus­tus­mi­nis­te­rik­si. Os­car-pal­kit­tu do­ku­ment­ti hyö­dyntää run­saas­ti ar­kis­to­tal­len­tei­ta ker­ron­nan tu­ke­na, eikä Mc­Na­ma­ran pu­heis­ta puu­tu yk­si­tyis­koh­tia tai ta­pah­tu­mien ana­ly­soin­tia. Mie­len­kiin­tois­ta on myös seu­ra­ta, kuin­ka al­kuai­ko­jen ar­kis­to­fil­mien nil­jak­kaa­no­loi­ses­ta mie­hestä on tul­lut van­he­tes­saan mil­tei sym­paat­ti­nen auk­to­ri­teet­ti­hah­mo. Mies on suo­ra myöntäessään, et­tei kos­kaan kan­na­ta vas­ta­ta ky­sy­myk­seen jo­ka esi­tetään, vaan sii­hen, jon­ka it­se toi­voi­si esi­tettävän, ja poh­ties­saan, kuin­ka so­dan voit­ta­ja to­del­la­kin mää­rit­te­lee, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin. Sitä vas­toin po­lii­ti­kon el­keet pais­ta­vat lä­pi, kun hän yhtäältä sa­noo, et­tei ha­lua pestä kä­siään lu­kuis­ten ih­mis­ten kuo­le­mas­ta, mut­ta sa­mal­la kui­ten­kin vih­jai­lee ole­van­sa jok­seen­kin syytön. Kai­ken­kaik­kiaan lois­ta­va do­ku­ment­ti, jo­ta kan­nat­taa kat­soa terävällä silmällä ja kor­vat au­ki, ei ai­noas­taan tun­teak­seen his­to­riaa vaan po­liit­ti­sen pe­lin..