Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Mi­na Laa­mo joh­dat­taa kat­so­jan kol­men nuo­ren blog­gaa­jan mat­kal­le mie­len syö­ve­rei­hin. Ku­vat­ta­via yh­distää minä-muo­toi­nen blo­gi­si­vus­to, psyyk­ki­nen epä­ba­lans­si, sekä näi­den yh­dis­telmän kaut­ta nis­kaan ka­sau­tu­va yh­teis­kun­nan pai­ne.

Nuor­ten nais­ten ah­dis­tus tuo­te­taan esiin mo­no­lo­gien avul­la. Edi­toin­ti toi­mii al­ku­puo­lel­la. Ku­va­ker­ron­nal­la tue­taan synkkää poh­ja­vi­rettä. Kiin­nos­ta­vas­ta star­tis­ta hom­ma väljäh­tyy pi­ka­puo­liin. Tun­tei­siin ei jak­se­ta su­kel­taa riittävän tar­mok­kaas­ti, ryt­mi löyh­tyy ta­ri­noi­den ede­tessä ja tois­tues­sa.

Puut­teis­ta ja jun­nauk­ses­ta huo­li­mat­ta do­ku­ment­ti toi­mii mai­nio­na kes­kus­te­lu­na­vauk­se­na ny­ky-yh­teis­kun­nan syn­nyttä­mistä ul­ko­muo­to-o­do­tuk­sis­ta. Eri­lai­sen nuo­ren (nai­sen) elämä ei ole help­poa pie­nessä yh­teisössä. Sitä ei välttämättä hel­po­ta puo­li­jul­ki­nen am­ma­tin­va­lin­ta kym­me­ni­ne­tu­han­si­ne seu­raa­ji­neen. Täy­del­li­syy­den stan­dar­din ana­ly­soin­ti kun ei ole yk­sittäi­sen ih­mi­sen hal­lin­nas­sa.