Paul Ver­hoe­ve­nin so­tad­raa­ma ker­too ta­ri­nan ko­ti­rin­ta­mal­ta mie­hi­te­tystä Hol­lan­nis­ta. Koh­ta­lo sa­vus­taa va­rak­kaan juu­ta­lai­sen per­heen tyttä­ren (Ca­ri­ce van Hou­ten) ulos pii­lo­pai­kas­taan ja kes­kel­le ko­ti­kau­pun­kin­sa vas­ta­rin­ta­liik­keen vaa­ral­li­sia ku­vioi­ta.

Väi­teys­ti useam­paan to­si­ta­ri­naan pe­rus­tu­va elo­ku­va on tyy­li­puh­taas­ti teh­ty toi­sen maail­man­so­dan jännä­ri. Kaik­ki miljöön de­tal­jit vas­ta­rin­ta­liik­keen saa­mas­ta eng­lan­ti­lai­ses­ta avus­ta ar­keen pe­ri­hol­lan­ti­lai­sen kylän rai­til­la kals­kah­ta­vat oi­keil­ta, eivätkä hah­mot ole niin kiil­to­ku­va­mai­sia kuin en­si al­kuun voi­si odot­taa. Ta­pah­tu­mat kul­ke­vat pai­koin help­po­jen sat­tu­mien va­ras­sa, mut­ta ko­ko­nai­suus on tästä huo­li­mat­ta hyvä. Ta­ri­nas­sa pa­ha on pa­haa, mut­ta sen kat­vees­ta löy­tyy myös in­hi­mil­li­sem­piä sä­vyjä — eikä ko­ti­pesäkään ole ai­van niin kiil­to­ku­va­mai­nen kuin his­to­rian­kir­jat asiat usein esittävät. Pääo­san Ca­ri­ce van Hou­ten (mm. Ga­me of Th­ro­nes) on niin ikään mai­nio san­ka­ri­tar ta­pah­tu­mien kes­ki­pis­teessä.

Tässä ko­ti­kentällään pe­laa­va hol­lan­ti­lai­nen Ver­hoe­ven (mm. Ro­bo­cop, Stars­hip Troo­pers, Show­girls) on ko­to­naan ison pro­duk­tion luot­si­na, jo­ka ei vie­ras­ta to­ta­li­ta­ris­min ke­vyttä kom­men­toin­tia tai alas­to­muu­den esittä­mistä. Jäl­kimmäi­sen suh­teen tässä mennään mil­tei koo­mi­siin mit­toi­hin, mut­ta de­ka­dent­ti kuo­si is­tuu hy­vin so­dan luo­maan ja mo­raa­lil­taan lä­peensä epämääräi­seen ti­lan­tee­seen.