Geor­ge A. Ro­me­ro on oh­jan­nut jo niin mon­ta zom­bie-e­lo­ku­vaa, että ko­vin­kin fa­ni vaa­tii va­kuuk­sia. Jo­tain uut­ta on löy­dettävä.

Nyt tar­vi­taan pientä sit­koa kat­so­jas­sa­kin. Uu­sim­mas­sa elo­ku­vas­sa elo­ku­vaa­jao­pis­ke­li­jat val­mis­te­le­vat muu­mioai­heis­ta lop­pu­työtä, jon­ka men­to­ri­na toi­mi­va juop­po pro­fes­so­ri ko­kee kät­kevän yh­teis­kun­nal­lis­ta sa­no­maa.

Ro­me­ro lei­kit­te­lee it­sellään, ja myös kat­so­jan her­moil­la, kun dra­ma­tur­giaa viedään eteenpäin pak­ko­miel­tei­sen ku­vaa­jan ka­me­ran avul­la. Se hei­luu kuin pa­hai­sim­mis­sa ko­ti­vi­deois­sa. Mo­ni on tyrmän­nyt elo­ku­van Blair Witch Pro­jec­tin ve­li­puo­le­na, mut­ta tämän voi ko­kea myös ny­kypäivän mu­siik­ki­vi­deois­ta siin­neen sa­la­ma­leik­kaus­ten ar­vos­te­lu­na.

Jos aiem­mis­sa osis­sa oli ku­lu­tu­syh­teis­kun­nan tai mi­li­ta­ris­min kri­tiik­kiä, nyt koh­tee­na on ny­ky­tek­niik­ka, jo­ka tun­kee jo­ka paik­kaan. Elo­ku­vaa­ja hen­gittää sa­maan tah­tiin kuin ka­me­ra su­ri­see.

Dia­ry of the Dea­din kak­kos­vaih­de vääntää eri­no­mai­ses­ti, ja kat­so­jaa hel­litään vi­suaa­li­ses­ti tai­dok­kail­la rat­kai­suil­la. Val­von­ta­ka­me­roi­den käyttö juo­nen­kul­je­tuk­ses­sa toi­mii hy­vin. Sa­mal­la säi­ly­tetään pe­rus­ta­voi­te. In­hi­mil­li­syy­dessä ei ro­me­ro­lai­sit­tain ole juu­ri mitään pe­las­tet­ta­vaa, mut­ta sil­ti jouk­koon mah­tuu edel­leen em­paat­ti­sia ja vas­tuul­li­sia yk­silöitä. Al­hai­nen suo­si­tu­sikä­ra­ja 15 vuot­ta tun­tuu pe­rus­tel­lul­ta.