Me­nes­ty­soh­jaa­ja Ni­co­las Win­ding Refn on ot­ta­nut kä­si­teltäväk­seen mal­li­maail­man kou­ke­rot. Nuo­ruu­den ihan­noin­ti kär­jis­tyy ää­rim­mil­leen Los An­ge­le­sin ot­taes­sa vas­taan ylä­kou­luikäi­sen Jes­sen (El­le Fan­ning). Maa­lais­tyttö hur­maa alan am­mat­ti­pii­rit luon­tai­sel­la ka­ris­mal­laan, herättäen suun­na­ton­ta vi­haa ja ka­teut­ta kol­le­gois­saan, näissä kol­mat­ta­kym­mentä käy­vissä, ar­mot­ta van­he­ne­vis­sa kil­pa­sis­kois­saan.

Can­ne­sin fil­mi­fes­ti­vaa­leil­la buuaus­ten sä­vyttämän en­sie­si­tyk­sensä saa­nut The De­mon on puh­das kiil­to­ku­va. Se on tiu­kas­ti vii­meis­te­ly­jen epäai­to­jen ase­tel­mien ka­val­ka­di, siinä missä koh­teen­sa­kin. Se on la­ji­tyyp­pi­seik­kai­lus­saan ris­ti­rii­ta it­se. Siinä missä The De­mon herättää vi­haa mitättö­myy­dessään ja pin­ta­puo­li­suu­des­saan, on se myös erittäin var­tee­no­tet­ta­va kan­na­not­to nuo­ruu­den ja kau­neu­den ihan­noin­nin vaa­rois­ta. (VA)