Luu­li­si, että ping­vii­niai­he oli­si jo lop­puun­ka­lut­tu. Mut­ta eipä ole. Uu­si Jim Car­rey –­ko­me­dia pa­nee hyt­kymään nau­rus­ta.

Tut­ki­mus­mat­kai­li­jaisä on jättä­nyt kor­kean luo­kan kiin­teistö­hail­le eri­koi­sen pe­rinnön, oi­keas­taan puo­li tu­si­naa sel­lais­ta.

Ai­dot ja tie­to­ko­neel­la luo­dut, tai­ta­vas­ti oh­ja­tut ping­vii­nit ra­kas­ta­vat Chap­li­nien piir­ret­tyjä, mut­ta kun kat­se­lu jos­tain syystä kes­key­tyy, ko­ko New York on se­kai­sin. Tätä voi lap­si­per­hei­den lisäk­si suo­si­tel­la myös sin­kuil­le ja var­sin­kin heil­le.

Ja voi­ko ku­kaan vas­tus­taa Gug­gein­hei­min tu­loa Hel­sin­kiin näh­tyään tämän elo­ku­van?

E­lo­ku­vas­sa on muu­ten yk­si haus­ka uu­si dia­lo­gi-in­no­vaa­tio. Pää­hen­kilö (pop­pa­ri!) käyttää roc­kin ka­no­ni­sia sa­non­to­ja (Beat­les: LSD, Doors: Break On Th­rough). Toi­min­nal­li­siin tuo­reuk­siin kuu­luu temp­pu puo­lik­kaal­la Krug Gran­de Cuvéel­la, jo­ka ei to­sin ole vuo­si­ker­ta­samp­pan­ja, vaik­ka niin sa­no­taan­kin.