Kuin­ka usein näin on käy­nyt ja kuin­ka har­voin se on ker­rot­tu. Isänsä uraa jat­ka­va muu­ra­ri Jean (Vin­cent Lin­don) ta­paa poi­kan­sa opet­ta­jan (Sand­ri­ne Ki­ber­lain) ja huo­maa pik­ku­hil­jaa ole­van­sa elämänsä nai­sen edessä. Pik­ku­poi­ka ja ras­kaa­na ole­va vai­mo ovat ko­to­na. Mitä tehdä?

Ar­jen­ma­kui­nen, rea­lis­ti­nen ja herkkäot­tei­nen elo­ku­va ker­too ro­mans­sis­ta, jo­ka jättää Clint Eas­twoo­din ja Me­ryl St­ree­pin hä­peämään. Ta­ri­na pe­rus­tuu Eric Hol­de­rin ro­maa­niin.

E­lo­ku­va on ku­vat­tu jos­sain Pro­ven­cen poh­joi­so­sis­sa. Se ei sisällä oi­keas­taan minkään­lais­ta luon­toa eli pui­den sii­mek­siä saa­ti ko­hi­se­via kos­kia ei käy­tetä, vaan tun­ne luo­daan ai­van ih­mis­ten kes­kellä, ur­baa­nin be­to­nin ympä­rillä. Tätä oi­kein ko­ros­te­taan, kun Eric vie opet­ta­jan kat­so­maan hä­nel­le ra­kas­ta mai­se­maan­sa. Kat­so­jal­le sitä ei näy­tetä ruo­hon­tup­sun ver­taa. Mut­ta kaik­ki tietävät, että kau­kai­suu­des­sa siintävät Al­pit.