Va­li­tet­ta­van mo­nen aa­sia­lai­sen elo­ku­van­te­kijän tuo­tok­sia lei­maa tar­pee­ton se­ka­vuus. La­ji­tyyp­pien ty­perä se­koit­te­lu ei lop­pu­tu­lok­seen osas­ten­sa sum­maa ynnää, useim­mi­ten pää­dytään mii­nus­puo­lel­le. His­to­rial­li­sen draa­man ja fan­ta­sia­seik­kai­lun yh­dis­telmä, wu­xia, on ka­lut­tu lop­puun, vaik­ka tais­te­lu­ja var­mas­ti his­to­rian­kir­jois­ta vielä löy­tyy­kin. Ja lisäähän kek­sii ha­lu­tes­saan. Su­ku­jen ja hei­mo­jen vä­li­sissä, kym­me­nen met­rin kor­keu­des­sa pom­pit­ta­vis­sa metsä­miek­kai­lu­koh­tauk­sis­sa man­ner­tenvä­li­set kult­tuu­ri­set erot työntävät luo­taan. On­nek­si tätä ei ta­pah­du elo­ku­van kaik­kien kult­tuu­ri­ses­ti vie­rai­den la­ji­tyyp­pien luo­ta.

Tais­te­lu­koh­tauk­sien ko­reog­ra­fiat on­tu­vat, elo­ku­van ryt­mi on täy­sin haus­sa. Ma­te­le­vien is­tus­ke­lupät­kien vä­lei­hin lei­ka­tut miek­kai­lu- ja hyp­pi­mis­pa­la­set eivät toi­mi ko­ko­nai­suut­ta puol­ta­vi­na.

Jos­tain kä­sittämättömästä syystä Can­ne­sis­sa par­haas­ta oh­jauk­ses­ta pal­kit­tu elo­ku­va esi­tet­tiin Suo­mes­sa en­simmäistä ker­taa vuo­den 2015 Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa –­kek­ke­reillä. Elo­ku­va on ra­jat­tu van­haan ku­va­put­ki­telk­ka­ri­ko­koon. Edes tek­niik­ka­puo­len nos­tal­gi­set fii­lik­set eivät yleis­tun­nel­maa teat­te­ris­sa ko­hot­ta­neet. (VA)