Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Prinsessa

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2010Kesto: 104 minuuttia
Julkaisija: Sandrew Metronome 
  
 
Ikäraja:
(11)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 11 vuotta.
VET: A-68806  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Sandrew Metronome) ellei toisin mainita.

Elokuva

Kel­lo­kos­ken Prin­ses­sa su­lat­taa sydä­met Ti­mo Koi­vu­sa­lon Kal­te­va tor­ni ja Ju­ha Koi­ra­sen Rock ’n’ Roll Ne­ver Dies piir­sivät vuon­na 2006 sym­paat­ti­sen ku­van san­ka­reis­ta, jot­ka as­tu­vat tois­ten rum­pu­jen tah­tiin kuin kans­saih­mi­sensä.

Kel­lo­kos­ken Prin­ses­sa su­lat­taa sydä­met
Ti­mo Koi­vu­sa­lon Kal­te­va tor­ni ja Ju­ha Koi­ra­sen Rock ’n’ Roll Ne­ver Dies piir­sivät vuon­na 2006 sym­paat­ti­sen ku­van san­ka­reis­ta, jot­ka as­tu­vat tois­ten rum­pu­jen tah­tiin kuin kans­saih­mi­sensä. Klaus Härö oh­ja­si 50-lu­vun köy­hien vaie­tus­ta pak­ko­hoi­dos­ta tun­tei­siin ve­toa­van ja tai­ta­van Uu­den ih­mi­sen (2007). Ar­to Ha­lo­sen ihas­tut­ta­va Prin­ses­sa jat­kaa eri­lai­suu­den ja su­vait­se­mi­sen tee­maa. Sekään ei jätä huo­miot­ta va­pau­den ja val­lankäytön tee­mo­ja, jot­ka esi­tel­tiin jo klas­si­kos­sa Yk­si len­si yli käen­pesän (1975).
Tuu­su­lan Kel­lo­kos­ken psy­kiat­ri­ses­sa sai­raa­las­sa 50 vuot­ta elämästään viettä­nyt An­na Sved­holm, o.s. Lap­pa­lai­nen (1896-1988) jät­ti jäl­kensä ko­ko kyläyh­teisöön. Vuon­na 1995 Kel­lo­kos­kel­la pal­jas­tet­tiin mo­nu­ment­ti hä­nen muis­tok­seen. Lap­pa­lai­sen eri­koi­ses­ta koh­ta­los­ta on Ha­lo­sen elo­ku­van ai­koi­hin il­mes­ty­nyt myös Li­ken jul­kai­se­ma Ilk­ka Rai­ta­suon ja Ter­hi Sil­ta­lan kir­joit­ta­ma kir­ja Kel­lo­kos­ken prin­ses­sa.
Kat­ja Kuk­ko­la (ny­kyi­sin Kütt­ner) on täy­del­li­nen Prin­ses­sa. Ka­ri Pal­ja­kan traa­gi­ses­sa, to­si­poh­jai­ses­sa per­he­ta­ri­nas­sa Elä­vil­le ja kuol­leil­le (2005) Kuk­ko­la te­ki kos­ket­ta­van naispää­roo­lin lap­sen­sa me­nettä­neenä äi­tinä. Nyt näyt­te­lijän lämpö, täy­teläi­nen läsnäo­lo ja vi­vah­teik­kaat kas­vot sä­tei­levät in­hi­mil­li­syyttä. Taus­toi­hin fil­mi vih­jaa isän kuo­le­mal­la ja äi­din raa­vi­tul­la per­he­ku­val­la. Kuk­ko­la säi­lyttää traa­gi­sen poh­ja­vi­reen, mut­ta nos­taa Prin­ses­san elämän­voi­man sen yli.
Sai­raa­lan uu­si po­ti­las il­moit­taa syn­ty­neensä Buc­king­ha­min pa­lat­sis­sa ja toi­voo ar­von­sa mu­kais­ta koh­te­lua. Prin­ses­sa on kai­kil­le ystäväl­li­nen, aut­taa ja hie­roo­kin sekä po­ti­las­to­ve­rei­ta että kyläläi­siä. Lap­pa­lai­nen val­loit­taa ole­muk­sel­laan ja ta­ri­noil­laan ta­paa­man­sa ih­mi­set ul­koil­les­saan Kel­lo­kos­kel­la ja pi­tem­millä ret­killään Hel­sin­kiin ja Ruot­siin saak­ka.
Va­loi­sa elo­ku­va nou­dat­taa to­si­ta­ri­naa pää­koh­din. Kir­jan kir­joit­ta­ja Ilk­ka Rai­ta­suo on eläk­keellä ole­va mie­len­ter­veys­hoi­ta­ja, jo­ta Prin­ses­sa sai­raa­la-ai­koi­na ni­mit­ti Prins­si Hen­ri­kik­si. Häntä vas­taa elo­ku­vas­sa Paa­vo Wes­ter­ber­gin esittämä kilt­ti lääkä­ri, jo­ka vas­tus­taa 40- ja 50- lu­ku­jen tiuk­ko­ja hoi­tosääntöjä. Lääkä­ri Lon­ka myötäi­lee po­ti­laan har­mi­ton­ta ja on­nel­li­sek­si te­kevää har­haa. Sym­paat­ti­sel­le te­ra­pial­le vas­ta­pai­no­na nähdään Sa­mu­li Edel­man­nin ylilääkä­ri Gro­ten­felt ko­kei­neen. Skit­sof­re­niaa ja kak­si­suun­tais­ta mie­lia­lahäi­riötä po­te­viin saa­tet­tiin pa­ran­nus­kei­no­na ko­keil­la niin sähkös­hok­ke­ja, lo­bo­to­miaa kuin ma­la­rian is­tut­ta­mis­ta. Gro­ten­felt us­koo avun löy­tyvän lää­ke­tie­teen ke­hi­ty­sas­ke­lis­ta. Hän pitää epäeet­ti­senä mu­kau­tu­mis­ta sai­raan mie­len har­ha­ku­vi­tel­miin.
Vii­pyi­levät het­ket
Har­vi­nai­nen to­si­ker­to­mus jää hel­pos­ti eri­koi­suu­ten­sa van­gik­si. Mi­ten viedä ta­ri­naa eteenpäin sen jäl­keen, kun dy­naa­mi­nen, sisäis­ten ja ul­kois­ten ris­ti­rii­to­jen ri­kas­ta­ma ase­tel­ma on teh­ty selväk­si? To­del­lis­ten ih­mis­ten elämässä har­voin on mu­kaan­sa tem­paa­va al­ku, jän­ni­tystä nos­ta­va kes­ki­koh­ta ja tyy­dyttävä, kaik­ki lan­gat si­to­va lop­pu­hui­pen­nus. Mistä juo­ni Prin­ses­saan?
Rin­nak­kais­hah­mo­na Lap­pa­lai­sel­le esi­tellään Ch­ris­ti­na von Hey­roth. Kris­ta Ko­so­sen aa­te­lis­tyttö on vas­tin­pa­ri, jon­ka su­rul­li­nen sai­raus­ker­to­mus ver­tau­tuu Prin­ses­san sel­viy­ty­mi­seen. Roo­li on kär­jis­tet­ty eikä täy­sin pe­rus­tel­tu. Ko­so­nen näyt­te­lee sil­ti lois­ta­vas­ti.
Pirk­ka-Pek­ka Pe­te­liuk­sen ”­ro­vas­ti” Ku­ro­nen Prin­ses­san ystävänä on esi­merk­ki ko­vien hoi­to­jen epäon­nis­tu­mi­ses­ta. Fil­mi ky­syy Pe­ter Shaf­fe­rin psy­kiat­ria-ai­hei­sen Equus-näy­telmän ta­voin, on­ko hoi­dos­ta hyö­tyä, jos se lan­nis­taa elämä­ni­lon.
Pe­ter Franzé­nin tu­tuin ma­nee­rein esittämä Saas­ta­moi­nen jää tyhjän pääl­le. So­tat­rau­man mer­kit­semä mies ei löydä paik­kaan­sa si­vu­roo­lis­saan, vaik­ka ro­mans­sia Ch­ris­ti­nan kans­sa vi­ri­tellään.
Ha­lo­sen oh­jaus saa pal­jon ir­ti het­kistä. Par­haat koh­tauk­set ovat hil­jais­ta aa­vis­te­lua, usein ik­ku­nan ta­kaa näh­tyä. Ko­ko­nai­suus jää löy­hemmäk­si. Jak­sot eivät kas­va toi­siin­sa kiin­ni, saa­ti lii­ku­ta fil­miä eteenpäin. Pir­jo Toi­kan, Paa­vo Wes­ter­ber­gin ja Ha­lo­sen kä­si­kir­joi­tuk­sen sau­mat nä­kyvät. Po­ti­lai­den epäin­hi­mil­li­nen sän­kyyn si­to­mi­nen kau­his­taa, mut­ta seu­raa­vak­si si­teet jo pol­te­taan­kin pi­hal­la van­ha­nai­kai­si­na. Hen­kilö­kun­nan pro­tes­ti puos­ka­roin­nil­le vä­lit­tyy köm­pelös­ti. Kaik­ki ovat yk­sissä tuu­min leik­kaus­sa­lis­sa val­mii­na, kun osa pois­tuu kuin seu­rannäyttämöltä. Ylilääkä­rin mie­len­muu­tos­kaan ei va­kuu­ta.
Lap­pa­lai­sen elin­kaa­ri on han­ka­la muo­dol­le. Oi­kea hen­kilö eli pitkästä iästään vain pa­ri vii­meistä vuot­ta Nik­kilän sai­raa­las­sa. Elo­ku­vas­sa vielä nuo­ren näköi­nen Prin­ses­sa jou­du­taan ou­doin se­li­tyk­sin lä­hettämään ä­kil­li­ses­ti pois Kel­lo­kos­kel­ta. Vii­mei­nen koh­taus töksähtää ai­ka­hy­pyssään. Muu­ten lo­pe­tus on pe­rus­tel­tu vii­ta­tes­saan Lap­pa­lais­ta hoi­ta­neen Rai­ta­suon miet­tei­siin siitä, tie­sikö Prin­ses­sa sit­ten­kin oi­kean lai­tan­sa.
– Tämä oli kau­nis, to­te­si rou­va penk­ki­ni ta­ka­na. – Mut­ta ei oi­kein ol­lut draa­maa, vas­ta­si ystävätär. Mo­lem­mat ovat oi­keas­sa. Juo­nen­puut­tees­ta huo­li­mat­ta Prin­ses­san vii­pyi­le­viä, hy­viä het­kiä ja Han­nu Vi­ti­kai­sen kesäistä ku­vaus­ta kan­nat­taa käydä kat­so­mas­sa. Ja kuun­nel­la lop­pu­teks­tien ai­ka­na soi­va Jo­han­na Kur­ke­lan lau­lu. Tuo­mas Kan­te­li­sen sä­veltämä ja Pau­la Ve­sa­lan ja Ma­ris­kan sa­noit­ta­ma Prin­ses­sal­le on fil­min ta­voin hy­vin kau­nis. (HB)
01/10/2010

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy