Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Tali-Ihantala 1944

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2007Kesto: 116 minuuttia
Julkaisija: Åke Lindman Film Pr 
  
 
Ikäraja:
(11)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 11 vuotta.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Åke Lindman Film Pr) ellei toisin mainita.

Elokuva

It­senäi­syyspäivänä te­le­vi­sios­sa näh­ty Etu­lin­jan edessä kes­ti toi­sen­kin kat­so­mi­sen.

It­senäi­syyspäivänä te­le­vi­sios­sa näh­ty Etu­lin­jan edessä kes­ti toi­sen­kin kat­so­mi­sen. Å­ke Lind­ma­nin jän­tevä, asian­sa kiin­nos­ta­vuu­teen luot­ta­va oh­jaus tuot­ti hie­non esi­mer­kin ta­lou­del­li­ses­ta ta­vas­ta tehdä vai­kut­ta­vaa elo­ku­vaa. Har­ry Jär­vin ai­dot ti­lan­ne­va­lo­ku­vat rin­ta­mal­ta liit­tyivät sau­mat­to­mas­ti ta­pah­tu­miin ja loi­vat fil­mistä omin­ta­kei­sen mi­ni­ma­lis­tis­ta, mut­ta tees­ken­te­lemätöntä ja paa­tok­se­ton­ta do­ku­men­taa­ris­ta draa­maa.
E­tu­lin­jan edessä oli myös mal­lie­si­merk­ki am­mat­ti­tai­toi­ses­ta leik­kauk­ses­ta ja ku­vien kul­je­tuk­ses­ta. Pie­nin kei­noin jo­kai­nen otos saa­tiin elävöi­tet­tyä liik­ku­vik­si, luot­taen pääo­sin tuo­rei­den näyt­te­lijä­kas­vo­jen kiin­nos­ta­vuu­teen konf­lik­tin vä­littä­jinä.
Rat­kai­se­vaa Etu­lin­jan edessä –­fil­min on­nis­tu­mi­sel­le oli vän­rik­ki Har­ry Jär­vin roo­liin va­lit­tu To­bias Zil­lia­cus, jo­ka en­si ker­taa suo­ma­lai­sen so­tae­lo­ku­van his­to­rias­sa toi kor­pi­so­tu­riin ka­sa­pa­nok­sen ver­ran hie­nos­tu­nut­ta, Les­lie Howard –­tyyp­pistä ä­lyl­li­syyttä pe­rin­tei­sen el­lun ka­na –­jer­mui­lun si­jaan.
A­pu­lai­soh­jaa­jan elo­ku­va
Å­ke Lind­ma­nin sai­ras­tu­mi­sen jäl­keen Ta­li-I­han­ta­las­ta oh­jaus­vas­tuun ot­ta­neen Sa­ka­ri Kir­ja­vai­sen oh­jauk­ses­sa ko­koa­va ote on kir­von­nut. On­gel­ma nä­kyy jo, kun alun köm­pelö ra­dio­haas­tat­te­lu ei ni­vou­du välttämättömänä ker­ron­taan, vaan muis­tut­taa etäi­senä kai­ku­na edel­li­sen elo­ku­van do­ku­men­taa­ri­sis­ta py­rinnöistä.
Ko­ko­nai­suu­te­na Ta­li-I­han­ta­lan manöö­ve­rit tun­tui­si­vat ta­pah­tu­van sillä ai­kaa kun Har­ry Järv ma­kaa Ruot­sin so­ta­vam­ma­sai­raa­las­sa. Ope­raa­tiol­ta puut­tuu kes­kus, sydän ja pää. Lind­ma­nin kah­den so­ta­tuo­tan­non vä­lissä ra­dio­taa­juu­det on vaih­det­tu, tu­len­joh­to ei saa luo­tet­ta­vaa in­for­maa­tio­ta eikä elo­ku­va näin am­muk­siaan koh­dis­tet­tua.
Sil­ti fil­mi näyttää ai­ka hyvältä. Pau­li Si­piläi­sen vi­hertävänsä­vyi­sek­si tuu­nat­tu ku­vaus an­taa so­dan ker­tauk­sel­le ja re­konst­ruk­tiol­le pa­ti­noi­tua tun­nel­maa. Jo al­ku­teks­tien ai­kai­nen vi­hol­lis­vyö­ry yh­dis­tet­tynä Ti­mo Hie­ta­lan as­teit­tain kas­va­vaan mu­siik­kiin luo odo­tuk­sia. Sil­ti Etu­lin­jan edessä on­nis­tui Las­se Mår­ten­so­nin mu­sii­kil­la vielä pa­rem­min. Ehkä mies­lau­lua ei oli­si kai­vat­tu joi­kaa­maan inst­ru­men­taa­lin pääl­le?
Vii­destä epi­so­dis­ta ja nii­den kes­kinäi­sestä poi­mui­lus­ta koos­tu­va Ta­li-I­han­ta­la jättää kat­so­jan mättääl­le ih­met­te­lemään, missä metsässä mil­loin­kin mennään. Up­see­ria ja ri­vi­miestä il­maan­tuu ku­viin sen kum­mem­mit­ta esit­te­lyittä. Het­kittäin yh­teys ja in­hi­mil­li­nen kos­ke­tus saa­vu­te­taan. Ka­ri Ke­to­sen kaa­tu­va up­see­ri tai pik­ku­vel­jensä kuo­le­mas­ta kir­jettä lu­ke­va so­ta­mies tuo­vat fak­toi­hin pe­rus­tu­vat ti­lan­teet lä­hel­le kat­so­jaa. Sa­moin ken­raa­li La­guk­sen huo­li oman po­jan koh­ta­los­ta vä­lit­tyy.
Ir­to­roo­le­ja ja ty­kin­ruo­kaa
Vi­suaa­li­ses­ti Ta­li-I­han­ta­la ei näyttä­vi­ne pom­mi­tuk­si­neen ole yhtä vaih­te­le­va kuin kesä- ja tal­vi­ku­via sisältä­nyt Etu­lin­jan edessä. Edel­li­sen elo­ku­van lu­mi­tun­ne­lei­ta ei kesällä 1944 voi ra­ken­taa, mut­ta sa­mannäköi­set pö­pe­liköt ja au­keat ovat uu­des­sa elo­ku­vas­sa tylsäs­ti pää­roo­lis­sa. Ku­vat eivät pii­pah­da kor­sui­hin tai mies­ten le­poas­ka­rei­siin. To­si­toi­min­taa on ko­ko ajan, mut­ta jos­tain syystä pans­sa­ri­vau­nuil­la, ty­kistöllä ja pom­mi­ko­neil­la rat­kais­tu tais­te­lu ei näytä yhtä kiin­nos­ta­val­ta kuin Jär­vin par­tion metsä­sis­sei­ly.
Kat­kel­mal­li­suus ei au­ta mie­histöön tu­tus­tu­mi­ses­sa. ”Yh­dessähän tätä tehdään”, to­de­taan elo­ku­vas­sa tois­tu­vas­ti. Sik­sikö lop­pu­teks­teistä eikä muual­ta­kaan mistään löy­dy roo­li­luet­te­loa, pelkkä ni­mi­lis­ta vain? Ar­mei­jan yh­den­mu­kais­ta­va asus­tus ”­pot­ta”-kypä­ri­neen ai­heut­taa sen, et­teivät tun­ne­tum­mat­kaan näyt­te­lijät juu­ri ero­tu avus­ta­jien mas­sas­ta.
Kaus­ti­sen Ant­ti Ti­mo­sen olin sentään tun­nis­ta­vi­na­ni neu­vok­kaa­na ko­ne­kivää­ri­mie­henä. Kok­ko­lan kau­pun­gin­teat­te­ris­sa näyt­te­le­villä Ju­ha­ni Ra­ja­li­nil­la ja Juk­ka Vou­ti­lai­sel­la on pie­net roo­lit myös, ja har­ras­ta­janäyt­te­lijä Ilk­ka Junt­ti­la pää­tyy ty­kin­ruoak­si — ”­siellä jos­sa­kin”. (HB)

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy